Ero sivun ”Koivu” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: {{Ainesosalomake |kuva=Birch.jpg |kuvateksti=Koivunlehti |pointti=Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa virksitävää juomaa. |info1=Suomessa yleiset koivulajit ovat rau...) |
|||
| (Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
|kuva=Birch.jpg | |kuva=Birch.jpg | ||
|kuvateksti=Koivunlehti | |kuvateksti=Koivunlehti | ||
| − | |pointti=Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa | + | |pointti=Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa virkistävää juomaa. |
|info1=Suomessa yleiset koivulajit ovat rauduskoivu (''Betula pendula'' syn. ''B. verrucosa''), hieskoivu (''B. pubescens'') ja vaivaiskoivu (''B. nana''). Näiden lisäksi on olemassa lukuisia alalajeja ja risteytyksiä. Rohdoskäyttöön kelpaavat Euroopan farmakopean mukaan ''B. pendula'' tai ''B. pubescens'' sekä näiden hybridit. Rohdoksena käytetään lehtiä, joiden laatuvaatimuksena on vähintään 1,5% flavonoideja, laskettuna hyperosidiksi. | |info1=Suomessa yleiset koivulajit ovat rauduskoivu (''Betula pendula'' syn. ''B. verrucosa''), hieskoivu (''B. pubescens'') ja vaivaiskoivu (''B. nana''). Näiden lisäksi on olemassa lukuisia alalajeja ja risteytyksiä. Rohdoskäyttöön kelpaavat Euroopan farmakopean mukaan ''B. pendula'' tai ''B. pubescens'' sekä näiden hybridit. Rohdoksena käytetään lehtiä, joiden laatuvaatimuksena on vähintään 1,5% flavonoideja, laskettuna hyperosidiksi. | ||
Perinteisessä käytössä on lisäksi mahla, jota voidaan juoksuttaa keväisin huhti-toukokuussa. Mahlan juoksutus vaatii maanomistajan lupaa. | Perinteisessä käytössä on lisäksi mahla, jota voidaan juoksuttaa keväisin huhti-toukokuussa. Mahlan juoksutus vaatii maanomistajan lupaa. | ||
| − | |||
|info2=Koivunlehdet sisältävät n. 3% flavonoideja, joiden pääkomponentit ovat hyperosidi ja avikulariini. Lisäksi lehdissä on muita fenoleja, esim. gallushappojohdannaisia, fenolihappoja, kuten klorogeeni- ja p-kumaarihappo, sekä triterpeenejä. Lehdissä on myös pieniä määriä C-vitamiinia, eteeristä öljyä ja kaliumia (Wichtl 2002). | |info2=Koivunlehdet sisältävät n. 3% flavonoideja, joiden pääkomponentit ovat hyperosidi ja avikulariini. Lisäksi lehdissä on muita fenoleja, esim. gallushappojohdannaisia, fenolihappoja, kuten klorogeeni- ja p-kumaarihappo, sekä triterpeenejä. Lehdissä on myös pieniä määriä C-vitamiinia, eteeristä öljyä ja kaliumia (Wichtl 2002). | ||
Mahla koostuu suurimmaksi osaksi vedestä. Sen kuiva-ainepitoisuus on noin 1%, johon sisältyy sokereita (glukoosi ja fruktoosi), hedelmähappoja, hivenaineita (kalium, kalsium, magnesium ja mangaani), proteiineja ja entsyymejä. Juoksutuskauden alussa mahlan pH on n. 7, mutta se alenee mahlakauden loppua kohden n. 5:ksi. Vesipitoisena mahlan säilyvyys on huono, n. 2-5 vrk jääkaapissa, mutta säilyvyyttä voidaan parantaa pakastamalla. | Mahla koostuu suurimmaksi osaksi vedestä. Sen kuiva-ainepitoisuus on noin 1%, johon sisältyy sokereita (glukoosi ja fruktoosi), hedelmähappoja, hivenaineita (kalium, kalsium, magnesium ja mangaani), proteiineja ja entsyymejä. Juoksutuskauden alussa mahlan pH on n. 7, mutta se alenee mahlakauden loppua kohden n. 5:ksi. Vesipitoisena mahlan säilyvyys on huono, n. 2-5 vrk jääkaapissa, mutta säilyvyyttä voidaan parantaa pakastamalla. | ||
| − | |||
|info3=Koivunlehdellä on diureettista vaikutusta (vesidiureesi), joka johtuu sen sisältämistä flavonoideista. C-vitamiinisisältö tehostaa diureettista vaikutusta. Koivunlehteä ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään virtsateiden huuhteluterapiaan, erityisesti jos on kyseessä tulehdus ja tai virtsasora, ja myös virtsatieinfektioiden (bakteerien aiheuttamat) tukihoitona (ESCOP). | |info3=Koivunlehdellä on diureettista vaikutusta (vesidiureesi), joka johtuu sen sisältämistä flavonoideista. C-vitamiinisisältö tehostaa diureettista vaikutusta. Koivunlehteä ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään virtsateiden huuhteluterapiaan, erityisesti jos on kyseessä tulehdus ja tai virtsasora, ja myös virtsatieinfektioiden (bakteerien aiheuttamat) tukihoitona (ESCOP). | ||
| Rivi 16: | Rivi 14: | ||
Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002). | Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002). | ||
| − | |||
|info4=Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta. | |info4=Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta. | ||
| + | |info6=1.European Pharmacopoeia, 8th edition: Birch leaf, pp. 1173-1175. European Council, Strasbourg 2013. | ||
| + | |||
| + | 2.Wichtl M (toim.): Teedrogen und Phytopharmaka, 4. Auflage: Betulae folium, pp. 87-90. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart 2002. | ||
| + | |||
| + | 3.http://www.luontoyrittaja.net/215.html | ||
| + | |||
| + | 4.ESCOP Monographs 2nd edition: Betulae folium, pp. 48-51. Thieme Verlag Stutgart 2003. | ||
| + | |||
}} | }} | ||
Nykyinen versio 5. joulukuuta 2014 kello 09.06
Yleistä tietoa
Suomessa yleiset koivulajit ovat rauduskoivu (Betula pendula syn. B. verrucosa), hieskoivu (B. pubescens) ja vaivaiskoivu (B. nana). Näiden lisäksi on olemassa lukuisia alalajeja ja risteytyksiä. Rohdoskäyttöön kelpaavat Euroopan farmakopean mukaan B. pendula tai B. pubescens sekä näiden hybridit. Rohdoksena käytetään lehtiä, joiden laatuvaatimuksena on vähintään 1,5% flavonoideja, laskettuna hyperosidiksi.
Perinteisessä käytössä on lisäksi mahla, jota voidaan juoksuttaa keväisin huhti-toukokuussa. Mahlan juoksutus vaatii maanomistajan lupaa.
Koivunlehti
Pointti
Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa virkistävää juomaa.
Vaikuttavat aineet
Koivunlehdet sisältävät n. 3% flavonoideja, joiden pääkomponentit ovat hyperosidi ja avikulariini. Lisäksi lehdissä on muita fenoleja, esim. gallushappojohdannaisia, fenolihappoja, kuten klorogeeni- ja p-kumaarihappo, sekä triterpeenejä. Lehdissä on myös pieniä määriä C-vitamiinia, eteeristä öljyä ja kaliumia (Wichtl 2002).
Mahla koostuu suurimmaksi osaksi vedestä. Sen kuiva-ainepitoisuus on noin 1%, johon sisältyy sokereita (glukoosi ja fruktoosi), hedelmähappoja, hivenaineita (kalium, kalsium, magnesium ja mangaani), proteiineja ja entsyymejä. Juoksutuskauden alussa mahlan pH on n. 7, mutta se alenee mahlakauden loppua kohden n. 5:ksi. Vesipitoisena mahlan säilyvyys on huono, n. 2-5 vrk jääkaapissa, mutta säilyvyyttä voidaan parantaa pakastamalla.
Vaikutus ja käyttö
Koivunlehdellä on diureettista vaikutusta (vesidiureesi), joka johtuu sen sisältämistä flavonoideista. C-vitamiinisisältö tehostaa diureettista vaikutusta. Koivunlehteä ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään virtsateiden huuhteluterapiaan, erityisesti jos on kyseessä tulehdus ja tai virtsasora, ja myös virtsatieinfektioiden (bakteerien aiheuttamat) tukihoitona (ESCOP).
Kansanlääkinnässä koivunlehtiä on käytetty mm. kihtiin ja reumaan, ns. kevätkuureina puhdistamaan verta, hiusten lähtöön ja ihokääreinä (Wichtl 2002).
Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002).
Käytössä huomioitavaa
Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta.
Lähteet
1.European Pharmacopoeia, 8th edition: Birch leaf, pp. 1173-1175. European Council, Strasbourg 2013.
2.Wichtl M (toim.): Teedrogen und Phytopharmaka, 4. Auflage: Betulae folium, pp. 87-90. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart 2002.
3.http://www.luontoyrittaja.net/215.html
4.ESCOP Monographs 2nd edition: Betulae folium, pp. 48-51. Thieme Verlag Stutgart 2003.