Ero sivun ”Humala” versioiden välillä

Versio 23. kesäkuuta 2014 kello 11.01

Yleistä tietoa

Humala (Humulus lupulus) kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa lauhkeilla seuduilla. Se on monivuotinen köynnöstävä hyöty- ja koristekasvi. Kasvia on verrattu suteen (lupus), koska hentojen oksien ympärillä kasvaessaan, se kuristaa nämä versoillaan. Humalaa viljellään paljon Keski-Euroopassa koska emikukintojen lupuliinihartseja käytetään oluen valmistuksessa Luonnonvaraisena humala on merenranta-, järvenranta- ja puronvarsilehtojen kasvi. Villiintyneenä viljelykasvina laji saattaa säilyä pitkään pihoilla, entisillä talonsijoilla, aidanvierillä ja pensaikoissa.

Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Humalan emikasvia on käytetty oluen ja siman valmistamiseen. Suomessa oli laissa määrätty vuoteen 1915 saakka, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiin yleisesti ja humalasalot olivat tavallinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa. Oluessa humalaa käytetään antamaan oluen makuun karvautta ja hedelmäisiä aromeja, kirkastukseksi sekä estämään pilaantumista Perinteiset oluen mausteet, suomyrtin ja suopursun, humala syrjäytti 1800-luvulla.

Humalan tähkiä

Pointti

Humalaa on käytetty kautta aikojen niin oluen maustamiseen kuin köysien ja kankaiden valmistukseenkin. Rohdoskäytössä humalaa on käytetty rauhoittamaan, unettomuuden hoitoon sekä rakkovioissa, vaihdevuosivaivoissa, munuais-, maksa- ja keltataudissa.

Vaikuttavat aineet

Humalan ainesosilla on taipumusta yhtyä aminohappovälittäjäaineisiin ja muihin hermovälitykseen liittyviin mekanismeihin.

Ainesosat: Emitähkissä olevat lupuliinirauhaset sisältävät 15-30% asyylifloroglusinolityyppisiä karvasaineita, humulonia ja lupulonia. Tähkissä on myös 0,3-1% haihtuvaa öljyä, 0,5-1,5% flavonoideja ja 2-4 % proantosyanidiinityyppisiä parkkiaineita.

Emitähkät sisältävät eteeristä öljyä, jossa on humulonin ja lupulonin hajoamistuotetta metyylibutenolia, joka väkevöityy varastoinnin aikana.

Humalan sisältämät karvasaineet (mm. humuloni ja lupuloni) sisältävät bakteereja tuhoavia aineita. Ne edistävät mahanesteen eritystä ja saavat aikaan oluen karvaan maun. Humala lisää myös virtsaneritystä

Vaikutus ja käyttö

Villiyrttien käyttäjille: Humalan nuoria versoja, lehtiä ja hedekukintoja voi käyttää keväällä parsan tapaan ja salaattien raaka-aineena. Lehtiä ja versoja voi käyttää myös tähkien tapaan.

Rohtona käytettävän humalan valmistusprosessi:

• Kerätään kypsiä emitähkiä kesällä, kun ne ovat vaaleita, kellanvihreitä

• Tähkät kuivataan täysin kuiviksi käännellen ilmavassa tilassa, esim. paperin päällä • Tähkät on käytettävä samana vuonna, koska osa vaikuttavista aineista haihtuu vähitellen

• Säilytetään pimeässä ja ilmatiiviisti

Humalan emitähkistä tehtyjä valmisteita on mm. kapseleina, tabletteina ja hauteina. Niitä käytetään lieviin jännitystiloihin, kiihtymykseen ja levottomuuteen sekä ruokahaluttomuuteen. Virtsatietulehduksiin humala auttaa tehokkaasti yhdessä sianpuolukan ja a-tokoferoliasetaatin kanssa. Emitähkät sopivat hyvin sisältämänsä karvaan lupulonin vuoksi mallasjuomien mausteeksi. Suomalainen olutteollisuus käyttää nykyisin tuontihumalaa.

Humalakylpy illalla tai iltateenä nautittuna usein vaikuttaa unettomuuteen. Ulkoisesti sillä on hoidettu niveltulehduksia, reumaattisia kipuja, säärihaavoja ja ihoa.

Käytössä huomioitavaa

Tuoreiden tähkien hajusta voi aiheutua päänsärkyä ja pahoinvointia. Kuivattujen kasvien ainesosat voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Humala voi mahdollisesti voimistaa rauhoittavien ja muiden lääkkeiden tai alkoholin vaikutusta.

Suurina annoksina humala on myrkyllinen: se aiheuttaa jäsenten raskautta, sydämen tiheälyöntisyyttä, lämmön kohoamista. Humalaa ei pidä antaa alle kaksivuotiaille, raskaana oleville (lisää kohdun kouristuksia), imettäville äideille, eikä naisille, joilla estrogeeniriippuvainen syöpä.

Lisätietoa

Humala, kansanperinne: http://www.yrttitarha.fi/kanta/humala/kansanperinne.html

Luontoportti: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/humala

Flora of China: http://www.efloras.org/florataxon.aspx?flora_id=2&taxon_id=200006377

Den virtuella floran: http://linnaeus.nrm.se/flora/di/cannaba/humul/humulup.html

Helsingin yliopisto, Pinkka oppimisympäristö: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=5392

Lähteet

1. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

2. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy

3. Piippo S. Luonnon lääkeyrtit 2, Tammi 2004