Ero sivun ”A-vitamiini” versioiden välillä

Nykyinen versio 31. maaliskuuta 2022 kello 08.57

Yleistä tietoa

A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jolla on useita vaikutuksia ihon ja limakalvojen hyvinvointiin, näkökykyyn, normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä immuunipuolustukseen.

A-vitamiini

Pointti

A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jolla on useita vaikutuksia ihon ja limakalvojen hyvinvointiin, näkökykyyn, normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä immuunipuolustukseen.

Vaikuttavat aineet

A-vitamiini on ryhmänimi luonnossa esiintyville rasvaliukoisille retinoideille (retinoli, retinaali ja retiinihappo) ja niille karotenoideille, joilla on samanlainen vaikutus kuin retinolilla. Kasvisten karotenoideista tehokkain on beetakaroteeni. Ravinnon A-vitamiinipitoisuutta mitatessa huomioidaan sekä itse A-vitamiinin määrä että sen esiasteina toimivien retinoidien määrä. Näiden yhteisyksikkönä käytetään retinoliaktiivisuuden ekvivalenttia (RAE), joka kertoo kaikkien A-vitamiinivaikutuksen aikaan saavien aineiden yhteisarvon. Retinoli saa suurimman vaikutuksen aikaan, beetakaroteenia tarvitaan saman vaikutuksen aikaan enemmän ja muita karotenoideja tätäkin suurempi määrä.

Ekvivalenttisuhde = retinoli : beetakaroteeni : muut A-vitamiinin esiasteena toimivat karotenoidit

Retinoliekvivalentti = 1 : 6 : 12

Retinoliaktiivisuuden ekvivalentti (RAE) = 1 : 12 : 24

Esimerkki: 1 retinoliekvivalentti (RE) = 1 mikrogramma (µg) retinolia = 12 μg beetakaroteenia

Vaikutus ja käyttö

Antioksidanttista A-vitamiinia tarvitaan mm. normaaliin kasvuun ja kehitykseen, solujen kasvuun ja erilaistumiseen (mm. punasolujen tuotanto), lisääntymiskyvyn ylläpitoon, immuunivasteen toimintaan, hämäränäköön, värien aistimiseen sekä ylläpitämään ihon, sarveiskalvon ja limakalvojen soluja.

Elimistö muodostaa maksassa A-vitamiinia karotenoideista tarpeen mukaan. Se varastoidaan maksaan ja muut ravinnon karotenoidit rasvakudokseen. Karotenoideista valmistetaan A-vitamiinia tarpeen mukaan. A-vitamiinia vapautetaan maksasta sinkkiä sisältävän entsyymin avulla. Sinkin puutteessa elimistö ei voi käyttää tätä maksan A-vitamiinivarastoa.

Näkemiseen tarvitaan jatkuvasti näköpigmentin uusiutumista, johon puolestaan tarvitaan A-vitamiinia ravinnosta. A-vitamiinin puute heikentää näkökykyä, erityisesti hämäränäköä. Jopa puolet A-vitamiinista kuluu näkökyvyn ylläpitoon.

A-vitamiinia käytetään tieteellisen näytön perusteella puutostilojen ehkäisyyn ja puutosoireiden hoitoon. A-vitamiinin puutosta esiintyy erilaisten tilojen ja sairauksien yhteydessä. Tällaisia ovat mm. proteiinin puutos, diabetes, kilpirauhasen liikatoiminta, kuume, maksasairaus, kystinen fibroosi tai perinnöllinen abetalipoproteinemia.

A-vitamiinin käytöstä on jonkin verran tieteellistä näyttöä ja siitä saattaa olla hyötyä: Rintasyövän ehkäisyssä. Ravinnosta runsaasti A-vitamiinia saavilla vaihdevuodet ohittaneilla naisilla näyttää olevan pienempi riski sairastua rintasyöpään kuin muilla vastaavan ikäisillä. Vielä ei tiedetä, saadaanko ravinnon A-vitamiinin täydentämisellä sama hyöty.

Monien sairauksien komplikaatioiden ehkäisemisessä esim: malaria, HIV, tuhkarokko ja lasten ripuli.

Aliravittujen naisten raskaudenaikaisten ja synnytysten jälkeisten ongelmien ehkäisyssä

Kaihin ehkäisyssä.

Yhdessä E-vitamiinin kanssa käytettynä edistää silmän laserleikkauksesta toipumista.

A-vitamiinia on tutkittu myös anemian hoidossa sekä ehkäisemään HIV:n tarttumista raskauden, synnytyksen ja/tai imetyksen aikana, mutta näyttö tehosta on heikkoa.

A-vitamiinin käyttöä seuraavissa tiloissa on tutkittu, mutta tutkimusaineiston vähäisyyden vuoksi tieteellistä arvioita tehosta ei voi vielä tehdä:

Keuhkosyöpä. Pienehkö tutkimus osoittaa, että A-vitamiini saattaa parantaa keuhkosyövästä selviytymistä ja vähentää uusien kasvainten ilmaantumista.

Kohdunkaulan syöpä. Alustavat kliiniset tutkimukset osoittavat, että tietty A-vitamiinin muoto (13 cis retinoiinihappo) saattaa parantaa ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttamia kohdunkaulan solumuutoksia.

Näkökyky.

Ikääntymiseen liittyvä silmänpohjan rappeuma (AMD).

Glaukooma eli silmänpainetauti.

Infektioiden ehkäisy ja niistä toipumisen nopeuttaminen.

Immuunijärjestelmän toiminnan tehostaminen.

Ihon kunnon koheneminen, ryppyjen madaltuminen ja haavojen paranemisen nopeutuminen.

Heinänuhan oireiden lievittäminen.

Sallitut terveysväitteet:

-A-vitamiini edistää normaalia rauta-aineenvaihduntaa

-A-vitamiini edistää limakalvojen pysymistä normaaleina

-A-vitamiini edistää ihon pysymistä normaalina

-A-vitamiini edistää näön pysymistä normaalina

-A-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa

-A-vitamiini osallistuu solujen erikoistumisprosessiin

Käytössä huomioitavaa

A-vitamiinin saantisuositus on iän mukainen

• Lapsilla 6-24 kk 300 RE/vrk, 2-5 v:lla 350 RE/vrk, 6-9 v:lla 400 RE/vrk, 10-13 v:lla 600 RE/vrk ja 14 vuoden iästä alkaen 700 RE/vrk.
• Naisilla 700 RE/vrk, kuitenkin raskauden aikana 800 RE/vrk ja imetysaikana 900 RE/vrk.
• Miehillä 900 RE/vrk

A-vitamiinin päivittäisen saannin turvallinen yläraja on:

• Lapsilla 1- 3 v:lla 800 RE/vrk, 4-6 v:lla 1100 RE/vrk, 7-10 v:lla 1500 RE/vrk, 11-14 v:lla 2000 RE/vrk, 15-17 v:lla 2600 RE/vrk
• Aikuisilla 3000 RE/vrk

Jatkuvat suuret A-vitamiinin annokset voivat ylittää maksan varastointi- ja hajotuskyvyn ja aiheuttaa myrkytyksen. Kerta-annoksena myrkytysoireita aiheuttaa aikuisilla yli 100- ja lapsilla yli 20 -kertainen annos suosituksiin nähden. Oireet ovat: pahoinvointi, päänsärky, huimaus, näkökyvyn heikkeneminen ja lihasten toimintahäiriöt. Oireet häviävät muutaman päivän kuluessa. Pitkäaikainen A-vitamiinin yliannostus, yli 15 mg/vrk aikuisilla ja 6 mg/vrk lapsilla (yli 10 kertainen suosituksiin nähden) johtaa vakavampaan A-vitamiinimyrkytykseen. Siinä on edellisten oireiden lisäksi: iho-oireita, lihaskipuja, niveltulehdusta ja maksavaurioita. Runsas alkoholin käyttö, vähäinen proteiinien saanti sekä maksa- ja munuaissairaudet lisäävät A-vitamiinimyrkytyksen riskiä.

Retinoidit, erityisesti retiinihappo ovat sikiölle haitallisia. Synteettinen A-vitamiini on haitallisempaa kuin luontainen A-vitamiini. A-vitamiinin esiasteiden, karotenoidien nauttiminen johtaa harvoin A-vitamiinimyrkytykseen, koska elimistössä karotenoideja muutetaan A-vitamiiniksi vasta kun A-vitamiinista on vajetta.

Runsaat määrät beetakarotenoideja aiheuttavat ihon keltaisuutta ja kantaksantiini saattaa vaurioittaa silmän verkkokalvoa. Jotkin karotenoidit suurina määrinä saattavat heikentää muiden rasvaliukoisten vitamiinien toimintaa elimistössä.

Lähteet

1. Ahmed F, Bamji MS, Iyengar L. Effect of oral contraceptive agents on vitamin nutrition status. Am J Clin Nutr 1975;28:606-15.
2. Ayres S, Mihan R, Scribner MD. Synergism of vitamins A and E with dermatologic applications. Cutis 1979;23:600-3, 689-90.
3. Azais-Braesco V, Pascal G. Vitamin A in pregnancy: requirements and safety limits. Am J Clin Nutr 2000;71:1325S-33S.
4. Bauernfeind JC, Newmark H, Brin M. Vitamins A and E nutrition via intramuscular or oral route. Am J Clin Nutr 1974;27:234-53.
5. Bendich A, Langseth L. Safety of vitamin A. Am J Clin Nutr 1989;49:358-71.
6. Bjelakovic G, Nikolova D, Gluud LL, et al. Mortality in randomized trials of antioxidant supplements for primary and secondary prevention: systematic review and meta-analysis. JAMA 2007;297:842-57.
7. Botterweck AA, van den Brandt PA, Goldbohm RA. Vitamins, carotenoids, dietary fiber, and the risk of gastric carcinoma: results from a prospective study after 6.3 years of follow-up. Cancer 2000;88:737-48.
8. Christian P, West KP, Khatry SK, et al. Vitamin A or beta-carotene supplementation reduces symptoms of illness in pregnant and lactating Nepali women. J Nutr 2000;130:2675-82.
9. Denke MA. Dietary retinol--a double-edged sword. JAMA 2002;287:102-4.
10. DiPalma JR, Ritchie DM. Vitamin Toxicity. Annu Rev Pharmacol Toxicol 1977;17:133-48.
11. Fairfield KM, Hankinson SE, Rosner BA, et al. Risk of ovarian carcinoma and consumption of vitamins A, C, and E and specific carotenoids: a prospective analysis. Cancer 2001;92:2318-26.
12. Fawzi WW, Mbise RL, Hertzmark E, et al. A randomized trial of vitamin A supplements in relation to mortality among human immunodeficiency virus-infected and uninfected children in Tanzania. Pediatr Infect Dis J 1999;18:127-33.
13. FDA Talk Paper. Vitamin A and birth defects (T95-56). Food and Drug Administration, U.S. Department of Health and Human Services, Rockville, MD. October 6, 1995.
14. Fishman SM, Christian P, West KP. The role of vitamins in the prevention and control of anaemia. Public Health Nutr 2000;3:125-50.
15. French AL, Kirstein LM, Massad LS, et al. Association of vitamin A deficiency with cervical squamous intraepithelial lesions in human immunodeficiency virus-infected women. J Infect Dis 2000;182:1084-9.
16. Garcia-Casal MN, Layrisse M, Solano L, et al. Vitamin A and beta-carotene can improve nonheme iron absorption from rice, wheat and corn by humans. J Nutr 1998;128:646-50.
17. Garrett-Laster M, Oaks L, Russell RM, Oaks E. A lowering effect of a pharmacological dose of vitamin E on serum vitamin A in normal adults. Nutr Res 1981;1:559-64.
18. Harrison EH, Hussain MM. Mechanisms involved in the intestinal digestion and absorption of dietary vitamin A. J Nutr 2001;131:1405-8.
19. Hathcock JN, Hattan DG, Jenkins MY, et al. Evaluation of vitamin A toxicity. Am J Clin Nutr 1990;52:183-202.
20. Hickenbottom SJ, Follett JR, Lin Y, et al. Variability in conversion of beta-carotene to vitamin A in men as measured by using a double-tracer study design. Am J Clin Nutr 2002;75:900-7.
21. Katz J, West KP Jr, Khatry SK, et al. Maternal low-dose vitamin A or {beta}-carotene supplementation has no effect on fetal loss and early infant mortality: a randomized, cluster trial in Nepal. Am J Clin Nutr 2000;71:1570-6.
22. Kligman AM. Topical treatments for photoaged skin. Separating the reality from the hype. Postgrad Med 1997;102:115-26.
23. Kowalski TE, Falestiny M, Furth E, Malet PF. Vitamin A hepatotoxicity: a cautionary note regarding 25,000 IU supplements. Am J Med 1994;97:523-8.
24. Leo MA, Lieber CS. Alcohol, vitamin A, and beta-carotene: adverse interactions, including hepatotoxicity and carcinogenicity. Am J Clin Nutr 1999;69:1071-85.
25. Melhus H, Michaelsson K, Kindmark A, et al. Excessive dietary intake of vitamin A is associated with reduced bone mineral density and increased risk for hip fracture. Ann Intern Med 1998;129:770-8.
26. Michaelsson K, Lithell H, Vessby B, Melhus H. Serum retinol levels and the risk of fracture. N Engl J Med 2003;348:287-94.
27. Mooij PN, Thomas CM, Doesburg WH, Eskes TK. Multivitamin supplementation in oral contraceptive users. Contraception 1991;44:277-88.
28. Pastorino U, Infante M, Maioli M, et al. Adjuvant treatment of stage I lung cancer with high-dose vitamin A. J Clin Oncol 1993;11:1216-22.
29. Prakash P, Russell RM, Krinsky NI. In vitro inhibition of proliferation of estrogen-dependent and estrogen-independent human breast cancer cells treated with carotenoids or retinoids. J Nutr 2001;131:1574-80.
30. Rahman MM, Wahed MA, Fuchs GJ, et al. Synergistic effect of zinc and vitamin A on the biochemical indexes of vitamin A nutrition in children. Am J Clin Nutr 2002;75:92-8.
31. Ross AC. Addressing research questions with national survey data-the relation of vitamin A status to infection and inflammation. Am J Clin Nutr 2000;72:1069-70.
32. Russell RM. The vitamin A spectrum: from deficiency to toxicity. Am J Clin Nutr 2000;71:878-84.
33. Schunemann HJ, Grant BJ, Freudenheim JL, et al. The relation of serum levels of antioxidant vitamins C and E, retinol and carotenoids with pulmonary function in the general population. Am J Respir Crit Care Med 2001;163:1246-55.
34. Semba RD, Kumwenda N, Taha TE, et al. Impact of vitamin A supplementation on anaemia and plasma erythropoietin concentrations in pregnant women: a controlled clinical trial. Eur J Haematol 2001;66:389-95.