Ero sivun ”Maarianohdake” versioiden välillä

Versio 31. tammikuuta 2017 kello 16.43

Yleistä tietoa

Maarianohdake (Silybum marianum) on ollut rohdoskäytössä tuhansien vuosien ajan antiikin Kreikassa ja Roomassa. Nykytutkimus on vahvistanut rohdoksen hyödyllisyyden varsinkin maksan häiriöiden hoidossa. Maarianohdake on kulkeutunut eteläeurooppalaisilta sijoiltaan myös Suomeen, jossa sitä havaitaan lähinnä kaatopaikkojen liepeillä tai satamissa. Karvaiset varret kasvavat n 30-150cm pituisiksi, valkosuoniset lehdet ovat pitkulaisia, aaltoreunaisia, teräväpiikkisiä ja tummanvihreitä.

Maarianohdake

Pointti

Maarianohdakkeen siemenissä on silimariinia, joka saattaa suojata maksasoluja liiallisen alkoholimäärän ja muisen haitallisten aineiden, kuten myrkkysienten ja kemoterapian vaikutuksilta. Lisäksi silimariinin on havaittu suojaavan myös munuaissoluja.

Vaikuttavat aineet

Maarianohdakkeen teho perustuu lähinnä kolmeen maksaa suojelevaan yhdisteeseen, joiden muodostamaa ryhmää kutsutaan silymariiniksi. Keskeisin silymariinin osista on silibiniini. Maarianohdakkeen sieminissä on silymariinia 4-6%.

Vaikutus ja käyttö

Siemenissä olevan silymariinin on havaittu edistävän maksasolujen uudelleen kasvamista virusten tai haitallisten aineiden aiheuttamien vaurioiden yhteydessä. Silymariiini näyttää muuttavan myös maksasolujen rakennetta niin, että haitallisten aineiden soluun pääsy vaikeutuu. Tästä seurauksena maksa voi käsitellä haitallisia aineita hitaassa tahdissa ylikuormittumatta.

Silymariinia käytetään maksasairauksien, kuten hepatiitin, kirroosin ja sappikivien hoidossa.

Maarianohdakkeen antioksidanttinen vaikutus ehkäisee maksasoluja tuhoavien leukotriinien ja vapaiden radikaalien vaikutusta ja pitää maksan antioksidanttientsyymin glutationin tason korkeana. Joissain tutkimuksissa maarianohdakkeen on havaittu lisäävän glutationipitoisuutta jopa 33 prosenttia.

Jos estrogenitaso on korkea esim. endometrioosin vuoksi, silymariini auttaa maksaa käsittelemään estrogeenin normaalia tehokkaammin, millä on oireita lieventävä vaikutus. Annostus 70-200mg silimariinia 3krt teevalmisteina / pv aterioiden välillä. Maksan toimimisen tulisi muuttua viiden päivän kuluessa ja kohenemisen tulisi jatkua vähintään kolme viikkoa.

Aasiassa pilkotaan maarianohdakkeen lehtiä ja versoja salaatteihin. Kasvin vartta voi kuorittuna ja höyrytettynä syödä lämpimänä kasvisateriana. Ranskassa käytetään nuoria lehtiä ja avautumattomia kukkamykeröitä latva-artisokan tapaan.

Käytössä huomioitavaa

Maarianohdake voi aiheuttaa allergiaa (esim. mykerökukkaisille allergisia), lopeta käyttö, jos oireita ilmenee. Ei saa käyttää raskaus- ja imetysaikana. Yliannostus voi aiheuttaa oksentelua. Ainoa raportoitu sivuvaikutus silymariinin käytössä on lievä laksatiivinen vaikutus, joka aiheutuu lisääntyneestä sappinesteestä. Maarianohdake tuntuu tehoavan parhaiten, kun se otetaan aterioiden välillä.

Lisätietoa

Luontoportti maarianohdake: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/maarianohdake

Lähteet

1. Tri Brewer S., Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2011

2. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy

3. Hiltunen R., Holm Y., Huovinen K., Kari O., Lahdelma L., Vitamiinien, kivennäisaineiden, luonnonlääkkeiden parantavat voimat, Valitut Palat 2001

4. Vogel A., Yrttikirja, Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1998