Ero sivun ”K-vitamiini” versioiden välillä

Versio 21. elokuuta 2019 kello 17.12

Yleistä tietoa

K-vitamiini on yleisnimi yhdisteille, joilla on veren hyytymistä edistävä aktiivisuus ja kalsiumia luustoon kiinnittävä vaikutus. K-vitamiinia esiintyy ravinnossamme pääasiassa kahdessa eri muodossa, K1-vitamiini (fyllokinoni) ja K2-vitamiini (menakinoni). K1-vitamiinia on eniten lehtevissä vihreissä kasviksissa, kuten lehtikaalissa, ja toiseksi eniten kasviöljyissä. K1-vitamiinia on lihassa, rasvaisissa juustoissa, rahkassa ja nattossa.

Vaikuttavat aineet

K-vitamiineihin luetaan vihreiden kasvien muodostama lyhytvaikutteinen fyllokinoni (K1-vitamiini), (maitohappo)bakteerien muodostama pitkävaikutteinen menakinoni (K2-vitamiini), lääkevalmisteissa oleva synteettinen menadioni (jonka elimistö muokkaa menakinoniksi) ja synteettinen lääkkeellinen fytonadioni.

Suoliston normaaliin bakteerikantaan kuuluvat bakteerit muodostavat menakinonia. Suolistosairaudet, normaalia bakteerikantaa heikentävät lääkkeet (mm. antibiootit) ja rasvojen imeytymishäiriöt saattavat vähentää K-vitamiinin muodostusta ja imeytymistä. Vesiliukoinen menadioni muutetaan maksassa rasvaliukoiseen muotoon. K-vitamiinin varastot elimistössä ovat pienet.

Ravintoaineissa menakinonia (menakinoni-7) on pitkään kypsyneissä rasvaisissa, kovissa juustoissa (esim. mustaleimainen emmental) ja natto:ssa (maitohappokäyneet soijapavut). Ravintolisissä voi olla myös synteettistä menakinoni-4 K-vitamiinia. Fyllokinonin hyviä lähteitä on esim. parsakaali, ruusukaali ja tumanvihreät lehtivihannekset.

Vaikutus ja käyttö

K-vitamiini aktivoi kalsiumia kudoksiin kiinnittävän proteiinin (calsium binding protein) toiminnan. Näitä proteiineja on mm. veressä, luukudoksessa, hampaissa sekä sidekudoksessa etenkin verisuonten seinämissä ja rustokudoksessa. K-vitamiinin ansiosta veri hyytyy kun ko. proteiini aktivoituu ja siihen kiinnittyy kalsiumia ja verihiutaleita. K-vitamiinin vaikutuksesta kalsium kiinnittyy luukudokseen ja hampaisiin sekä kalsiumin kiinnittyminen verisuonten seinämän kalkkeutumiin ehkäistään.

K-vitamiinin puute heikentää veren hyytymistä ja voi aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja, josta voi seurata anemiaa. K-vitamiinin puute johtuu yleensä maksasairauksien tai suolistosairauksien aihauttamasta rasvan imeytymishäiriöstä tai K-vitamiinia tuottavien mikrobien tuhoutumisesta suolistossa (antibiootit).

K-vitamiinia käytetään tieteellisen näytön perusteella K-vitamiinin puutoksen ehkäisyyn ja hoitoon, luuston heikentymisen (osteopenia, osteoporoosi) ehkäisyyn ja hoitoon sekä maksakirroosin aiheuttaman kutinan lievitykseen. K-vitamiinia käytetään lääkkeenä kun veri ei hyydy riittävästi, esim. vastasyntyneillä joilla ei vielä muodostu K-vitamiinia riittävästi, kumoamaan verenohennuslääkkeiden liiallista vaikutusta tai lääkityksen aiheuttaman (salisylaatit, sulfonamidit, kiniini, kinidiini tai antibiootit) verenvuodon hoitoon.

K1-vitamiinin vaikutus on nopeampi ja voimakkaampi kuin K2-vitamiinin, mutta K1-vitamiini poistuu elimistöstä tunneissa kun taas K2-vitamiini säilyy elimistössä pidempään, jopa vuorokausia. Tästä syystä K2-vitamiinia käytetään auttamaan verenohennuslääkityksen (varfariini) hoitotasapainon saavuttamisessa henkilöillä, joilla esiintyy selittämätöntä verenvuotoajan vaihtelua.

K-vitamiinin hyödyistä on saatu viitteitä mutta riittämättömän näytön vuoksi tehosta ei voi tehdä tieteellisiä johtopäätöksiä seuraavissa tiloissa:

Toistaiseksi K-vitamiinin vaikutuksista luiden lujuuteen ja murtumien riskin vähenemiseen osteoporoosia sairastavilla henkilöillä ei olla yhtä mieltä.

Kystinen fibroosi.

Sydän- ja verisuonisairaudet.

Korkea kolesteroli.

Ihon pintalaskimoiden laajentumien (spder veins) hoito, mustelmien ja turvotusten ehkäisy esim. kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä.

Arvet ja raskausarvet.

Palovammat.

Sitä käytetään myös paikallisesti ruusufinnin hoitoon.

Käytössä huomioitavaa

K-vitamiinilla ei ole EU:ssa saantisuositusta. Riittäväksi saanniksi terveillä aikuisilla katsotaan 1µg painokiloa kohti, minkä määrän saa ravinnosta keskimäärin.

Yhdysvalloissa riittävän saannin (adequate intake, AI) määrä on määritelty aikuisille 75-120 µg/vrk ja sitä on nostettiin hieman vuonna 2001 tutkimustiedon lisääntymisen myötä.

Synteettinen menadioni voi olla pieninäkin yliannoksina myrkyllinen vastasyntyneille. Ruoka-aineissa esiintyvät K-vitamiinin muodot eivät ole suurina määrinäkään myrkyllisiä eikä K-vitamiinille ole annettu turvallisen käytön ylärajaa.

Lisätietoa

Eniten K-vitamiinia sisältävät elintarvikkeet (Fineli): http://bot.fi/c4f

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed

Lähteet

IAl-Terkait F, Charalambous H. Severe coagulopathy secondary to vitamin K deficiency in patient with small-bowel resection and rectal cancer. Lancet Oncol 2006;7:188.
Beulens JW, Bots ML, Atsma F, et al. High dietary menaquinone intake is associated with reduced coronary calcification. Atherosclerosis 2009;203:489-93.
Bhat RV, Deshmukh CT. A study of Vitamin K status in children on prolonged antibiotic therapy. Indian Pediatr 2003;40:36-40.
Booth SL, Dallal G, Shea MK, et al. Effect of vitamin K supplementation on bone loss in elderly men and women. J Clin Endocrinol Metab 2008;93:1217-23.
Cockayne S, Adamson J, Lanham-New S, et al. Vitamin K and the prevention of fractures. systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Arch Intern Med 2006;166:1256-61.
Conly JM, Stein K, Worobetz L, Rutledge-Harding S. The contribution of vitamin K2 (menaquinones) produced by the intestinal microflora to human nutritional requirements for vitamin K. Am J Gastroenterol 1994;89:915-23.
Cornelissen M, Steegers-Theunissen R, Kollee L, et al. Supplementation of vitamin K in pregnant women receiving anticonvulsant therapy prevents neonatal vitamin K deficiency. Am J Obstet Gynecol 1993;168:884-8.
Cornelissen M, Steegers-Theunissen R, Kollee L, et al. Increased incidence of neonatal vitamin K deficiency resulting from maternal anticonvulsant therapy. Am J Obstet Gynecol 1993;168:923-8.
Duggan P, O'Brien M, Kiely M, et al. Vitamin K status in patients with Crohn's disease and relationship to bone turnover. Am J Gastroenterol 2004;99:2178-85.
Geleijnse JM, Vermeer C, Grobbee DE, et al. Dietary intake of menaquinone is associated with a reduced risk of coronary heart disease: The Rotterdam Study. J Nutr 2004;134:3100-5.
Jagannath VA, Fedorowicz Z, Thaker V, Chang AB. Vitamin K supplementation for cystic fibrosis. Cochrane Database Syst Rev. 2011;(1):CD008482.
Kurnik D, Lobestein R, Rabinovitz H, et al. Over-the-counter vitamin K1-containing multivitamin supplements disrupt warfarin anticoagulation in vitamin K1-depleted patients. Thromb Haemost 2004;92:1018-24.
Matsunaga S, Ito H, Sakou T. The effect of vitamin K and D supplementation on ovariectomy-induced bone loss. Calcif Tissue Int 1999;65:285-9.
Miesner AR, Sullivan TS. Elevated international normalized ratio from vitamin K supplement discontinuation. Ann Pharmacother 2011;45:e2.
Olson RE. Osteoporosis and vitamin K intake. Am J Clin Nutr 2000;71:1031-2.
Reese AM, Farnett LE, Lyons RM, et al. Low-dose vitamin K to augment anticoagulation control. Pharmacotherapy 2005;25:1746-51.
Rejnmark L, Vestergaard P, Charles P, et al. No effect of vitamin K(1) intake on bone mineral density and fracture risk in perimenopausal women. Osteoporos Int 2006;17:1122-32.
Rombouts EK, Rosendaal FR. Van Der Meer FJ. Daily vitamin K supplementation improves anticoagulant stability. J Thromb Haemost 2007;5:2043-8.
Sattler FR, Weitekamp MR, Ballard JO. Potential for bleeding with the new beta-lactam antibiotics. Ann Intern Med 1986;105:924-31.
Schurgers LJ, Dissel PE, Spronk HM, et al. Role of vitamin K and vitamin K-dependent proteins in vascular calcification. Z Kardiol 2001;90(suppl 3):57-63.
Sconce E, Avery P, Wynne H, Kamali F. Vitamin K supplementation can improve stability of anticoagulation for patients with unexplained variability in response to warfarin. Blood 2007;109:2419-23.
Shiraki M, Shiraki Y, Aoki C, Miura M. Vitamin K2 (menatetrenone) effectively prevents fractures and sustains lumbar bone mineral density in osteoporosis. J Bone Miner Res 2000;15:515-21.
SzTamura T, Morgan SL, Takimoto H. Vitamin K and the prevention of fractures (letter and reply). Arch Int Med 2007;167:94-5.
Vermeer C, Schurgers LJ. A comprehensive review of vitamin K and vitamin K antagonists. Hematol Oncol Clin North Am 2000;14:339-53.
Vroonhof K, van Rijn HJ, van Hattum J. Vitamin K deficiency and bleeding after long-term use of cholestyramine. Neth J Med 2003;61:19-21.

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
 {{Ainesosalomake
 |kuva=K.jpg
-|info1=K-vitamiini on yleisnimi yhdisteille, joilla on veren hyytymistä edistävä aktiivisuus ja kalsiumia luustoon kiinnittävä vaikutus. K-vitamiini esiintyy ravinnossa pääasiassa kahdessa eri muodossa, K1 (fyllokinoni) ja K2 (menakinoni). K1:tä on vihreissä kasviksissa ja K2:ta lihassa, rasvaisissa juustoissa, rahkassa ja nattossa.
+|info1=K-vitamiini on yleisnimi yhdisteille, joilla on veren hyytymistä edistävä aktiivisuus ja kalsiumia luustoon kiinnittävä vaikutus. K-vitamiinia esiintyy ravinnossamme pääasiassa kahdessa eri muodossa, K1-vitamiini (fyllokinoni) ja K2-vitamiini (menakinoni). K1-vitamiinia on eniten lehtevissä vihreissä kasviksissa, kuten lehtikaalissa, ja toiseksi eniten kasviöljyissä. K1-vitamiinia on lihassa, rasvaisissa juustoissa, rahkassa ja nattossa.
 |info2=K-vitamiineihin luetaan vihreiden kasvien muodostama lyhytvaikutteinen fyllokinoni (K1-vitamiini), (maitohappo)bakteerien muodostama pitkävaikutteinen menakinoni (K2-vitamiini),  lääkevalmisteissa oleva synteettinen menadioni (jonka elimistö muokkaa menakinoniksi) ja synteettinen lääkkeellinen fytonadioni.