Ero sivun ”Fluori” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Ainesosalomake | {{Ainesosalomake | ||
| − | |kuva= | + | |kuva=fluori.jpg |
|kuvateksti=Fluori | |kuvateksti=Fluori | ||
|pointti=Elimistön saaman fluorin päälähteinä ovat vesi ja ruoka Tästä noin 75- 90%. päätyy | |pointti=Elimistön saaman fluorin päälähteinä ovat vesi ja ruoka Tästä noin 75- 90%. päätyy | ||
Versio 29. toukokuuta 2015 kello 07.15
Yleistä tietoa
FLUORI, ruots. fluor, eng. fluoride, latin fluere = virrata
Fluori kuuluu halogeeneihin ja on 7-pääryhmän alkuaine jaksollisessa järjestelmässä. Sen atomimassa on 18,9984032 g/mol. Fluorin kemiallinen merkki on F. Fluori sai nimensä fluorimineraalista (CaF). Fluorin pystyi eristämään sen yhdisteistään ensimmäisenä ranskalainen Henri Moissan vuonna 1886. Puhtaana alkuaineena fluori on kaasu (kp. –188 °C), joka koostuu kaksiatomisista molekyyleistä F2. Fluorikaasu on vaaleankeltainen kaasu, reaktiivinen kaikkiin elementteihin ja vahvin kaupallisesti saatavilla oleva hapetin. (http://webmineral.com/chem/Chem-F.shtml#.VOj8ob4kJUQ ). Vapaana alkuaineena fluori on erittäin myrkyllistä ja voi aiheuttaa esimerkiksi vakavia limakalvovaurioita. Fluori on aktiivisin epämetalli ja se on elektronegatiivisin alkuaine (4,0). Fluori pelkistyy helposti -1 arvoiseksi ioniksi. Siksi fluori reagoi helposti esimerkiksi alkalimetallien (jaksollisen järjestelmän ryhmä 1) kanssa. Fluoria on maakuoressa 750g yhdisteinään ja se on 12. yleisin alkuaine. Fluoria ja sen yhdisteitä löytyy luonnosta lähes kaikkialta, kuten ilmakehästä, vedestä, kasvistosta, maaperästä ja elävistä eliöistä (http://www.rocs.ru/1151fin.pdf.).
Fluori
Pointti
Elimistön saaman fluorin päälähteinä ovat vesi ja ruoka Tästä noin 75- 90%. päätyy ruuansulatuskanavaan. Juomavedessä saatu liiallinen fluorimäärä johtaa hampaitten ja luuston fluoroosin kehittymiseen ja aiheuttaa elimistölle muita haittoja.(http://www.rocs.ru/1151fin.pdf)
Vaikuttavat aineet
Fluoria saadaan ravinnosta lähinnä vesijohtovedestä, teestä ja meren elävistä. Vähäisiä fluoripitoisuuksia sisältäviä tuotteita on esimerkiksi: emmentaljuusto, kaakao, kokojyväviljat, peruna, porkkana ja sipuli.
Eniten fluoria ihminen kuitenkin saa hammashoitotuotteista ja pää-asiallisesti hammastahnasta. Fluoria pidetään tärkeimpänä kariesprofylaktisena aineena. Hampaan puhkeamisen jälkeen fluorin paikallista vaikutusta pidetään systeemistä vaikutusta merkittävämpänä. Fluorin ei tarvitse sitoutua kiilteeseen, vaan oleellista on, että sitä on läsnä kiille-plakkinesteessä happohyökkäyksen alkaessa. Pienetkin määrät fluoria vähentävät huomattavasti kiilteen demineralisaatiota ja lisäävät remineralisaatiota pH:n jälleen noustessa. Fluorilla ei ole vaikutusta syljen pH:n muutoksiin, vaan se muuttaa hydroksiapatiittikiteiden liukoisuutta siten, että kiteet liukenevat huonommin pH:n laskiessa ja saostuvat nopeammin pH:n noustessa. Tätä vaikutusta pidetään tällä hetkellä fluorin tärkeimpänä kariesta ehkäisevänä mekanismina.
Vaikutus ja käyttö
Hammaslääkäriliiton päivittäiset fluorisuositukset 2013:
Alle 3-vuotiaille suositus on kerran päivässä sipaisu tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1 000–1 100 ppm eli 0,10–0,11 %. Toisella harjauskerralla voi alle kolmivuotiaan hampaat harjata ilman tahnaa tai sipaisemalla harjalle fluoritonta tahnaa.3–5-vuotiaille suositellaan kahdesti päivässä lapsen pikkusormen kynnen kokoista nokaretta tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1 000–1 100 ppm. 6 vuoden iästä alkaen suositus on kahdesti päivässä 0,5–2 cm:n kokoinen nokare tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1 450 ppm. Jos käyttöveden fluoridipitoisuus on yli 0,7 mg/l (0,7 ppm) mutta alle 1,5 mg/l, alle 6-vuotiaille suositellaan tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on enintään 500 ppm. Fluorihammastahnan käyttöä ei suositella alle 6-vuotiaille, jos juomaveden fluoridipitoisuus on yli 1,5 mg/L (http://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/suunterveys/yleistietoa-suunterveydesta/hampaiden-ja-suun-puhdistus/fluori#.VPIwI74kJUQ)
Käytössä huomioitavaa
Toinen fluorin paikallisista vaikutuksista on fluorin inhiboiva vaikutus plakin bakteerien aineenvaihduntaan, lähinnä bakteerien hapontuottoon (Seppä, 2008). Kuitenkin fluorin pitkäaikainen liiallinen saanti voi aiheuttaa fluoroosia. (Autti, Le Bell, Meurman, Murtomaa, 2003). Tällöin fluori ei enää suojaa hampaita reikiintymiseltä, vaan hampaista tulee laikukkaita, hauraita ja helposti lohkeavia tai kariekselle alttiita.
Fluorin edut ja haitat: Scientific overview 2008. http://www.rocs.ru/1151fin.pdf
Lisätietoa
Fluorilla on myös muita käyttötarkoituksia kuten: fluorivetyä lasinsyövyttämiseen, freoneita (fluorin orgaanisia yhdisteitä) aerosolien ponnekaasuina, jääkaappien jäähdytysnesteinä ja tulensammuttimissa, teflonina (polytetrafluorieteeni ) keittiöastioiden pinnoittamiseen ( http://www.kolumbus.fi/tomijaskari/alkuaineet/O/#F) sekä monissa lääkeaineissa esimerkiksi höyrystettävät inhalaatioanesteetit sekä unilääkkeissä, esimerkiksi midatsolaami.
Lähteet
1. Autti, Le Bell, Meurman, Murtomaa, Therapia Odontologia: Hammaslääketieteen käsikirja, 2003, Academica Kustannus Oy, Helsinki
3. http://www.kolumbus.fi/tomijaskari/alkuaineet/O/#F , 31.3.2004, Jaskari 21.2.2015
4. Koulu, Mervaala, Farmakologia ja toksikologia, 2013, Kustannusosakeyhtiö Medicina, Kuopio
5. http://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/28179?from=summary#section=Top, 21.2.2015
6. http://www.rocs.ru/1151fin.pdf 2008, Fjodorov, 21.3.2015
7. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=trk00045 15.9.2009, Sirviö, 21.2.2015
8. Seppä, Fluori Karieksen hallinnassa, 2008, Oulun Yliopisto
9. http://www.vinkkilanluomutuote.fi/terveystieto_hivenaineet.html 21.2.2015
10. http://webmineral.com/chem/Chem-F.shtml#.VOj8ob4kJUQ, 21.2.2015
11. http://www02.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kemia/kemia3/alkuaineet.html. 5.6.2007 21.2.2015