Ero sivun ”Siankärsämö” versioiden välillä

Versio 26. maaliskuuta 2016 kello 10.07

Yleistä tietoa

Siankärsämö (Achillea millefolium L.) on tuttu ja yleinen kasvi lähes koko Suomessa. Siankärsämön voi nähdä kasvavan pihoilla, pelloilla, niityillä, metsänreunoilla ja yleensä asutuilla paikoilla. Siankärsämön yleisyydestä Suomessa kertovat vanhat kansanomaiset nimet, joita on löydetty yli 160 toisintonimeä eri puolilta maatamme: Aivastusjuuri, akan tupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka. Saksassa kasvia nimitetään usein naistenyrtiksi (Frauenkraut).

Siankärsämö on liittynyt ihmisen elämään kymmeniätuhansia vuosia ja sitä on löydetty arkeologisista kaivauksista. Kiinalaiset arvostivat siankärsämöä suuresti ja käyttivät sen varsia ennustamiseen. Intiaanit polttivat sen kuivattua vartta iholla moksan tapaan. Intian ayurvedassa lääkärit käyttivät siankärsämöä kuumelääkkeenä.Vanhoissa kiinalaisissa ja egyptiläisissä kirjoituksissa siankärsämöä on suositeltu haavojen hoitoon. Roomalaiset sotilaat käyttivät tätä "tuhatlehtistä sotilaan ruohoa" mukanaan taisteluissa haavoittumisen varalta. Myös viikingit käyttivät siankärsämöä haavoihin.

Siankärsämö oli tunnettu myös Amerikan intiaanien keskuudessa monipuolisena rohdoskasvina ja sitä käytettiin lähes kaikkiin yleisimpiin vaivoihin. Ruotsissa siankärsämö tunnetaan yhä sotilaan ruohona (Herba militaris), Ranskassa timpurinyrttinä ja Venäjällä sirppiruohona.

Siankärsämö

Vaikuttavat aineet

Rohtona käytetään kukkivaa kasvia, kukkia ja lehtiä. Siankärsämön tuoksu on ryytimäisen väkevä. Rohtona käytetään kukkivaa kasvia, kukkia ja lehtiä. Vaikuttavia aineita ovat eteerinen öljy (0,2-1,0 %; sisältää mm. atsuleenia, kamatsuleenia, salisyylihappoa, kamferia ja eugenolia), alfa- ja beetapineeni, seksviterpeenilaktoni akilliini, akilleiinikarvasaine, flavonoidiglykosidit (mm. apigeniini ja luteoliini), fenoliset hapot, sterolit, kumariinit ja parkkiaineet. Kasvi sisältää myös runsaasti mm. mangaania, magnesiumia ja rautaa sekä A- ja C-vitamiineja, joten sitä voi käyttää luonnollisena hivenaine- ja vitamiinilisänä.

Vaikutus ja käyttö

Siankärsämön tuoreita lehtiä voidaan keväällä käyttää maustavana vihanneksena keittoihin, salaatteihin ja voileivän päälle. Nuoria versoja on Keski-Euroopassa käytetty alkoholijuomien ja juustojen maustamiseen. Tuoreita lehtiä (folium millefolii) kerätään puhtailta alueilta pois teistä (50-300m) ja teollisuudesta koko kesän ajan salaatin lisukkeeksi ja rohdoksi sekä kuivatettavaksi talven varalle. Rohdoksi kerätään yleisimmin kukkia (flos millefolii), vaikka koko kasvi onkin käyttökelpoinen. Kukat kerätään kukinnan aikaisessa vaiheessa, jolloin mykeröiden keskellä näkyy keltaiset heteet. Kukinto ei saa olla harmaantunut. Kukinta kestää kesäkuusta syyskuulle.

1. Ulkoinen käyttö: Haavat ja hiertymät, suonikohjut ja peräpukamat Rohdos- ja maustekasvina siankärsämö tunnetaan laajalti. Ulkoisesti haavojen hoitoon kasvia suositeltiin kylpyinä ja hauteina jo tuhansia vuosia sitten vanhimmissa kiinalaisissa ja egyptiläisissä kirjoituksissa. Siankärsämöllä hoidetaan ulkoisesti ihoa, paiseita, palohaavoja, tulehduksia, aknea, haavaumia, ihoruhjeita ja hiertymiä; suuvetenä se hoitaa suun limakalvojen ärsytyksiä ja ientulehduksia ja supistaa limakalvoja. Siankärsämön betosiniini estää verenvuotoja ja eugenoli lievittää paikallista kipua. Siankärsämötinktuuraa onkin käytetty kipuja lievittävänä linimenttinä. Siankärsämöä arvostetaan erityisesti suonikohjujen ja peräpukamien rohtona kylpyinä, kääreinä, salvoina ja voiteina käytettynä. Kylvyissä siankärsämö lievittää kipua, ja sitä käytetään lihaskipuihin, päänsärkyyn ja migreeniin, ja lisäksi se edistää laskimoverenkiertoa ja ruoansulatusta.

2. Vatsavaivat ja suolistovaivat: Siankärsämö laukaisee sileiden lihasten kouristuksia erityisesti mahassa. Se lisää sapen ja mahanesteen eritystä, ja sitä käytetäänkin ruokahaluttomuuteen ja helpottamaan ruoansulatusvaivoja. Lisäksi se edistää suoliston toimintaa, auttaa ummetuksen hoidossa ja vähentää kaasun muodostusta. 3. Verenkierto-ongelmat: Siankärsämö sisältää runsaasti sydämen toiminnalle tärkeitä hivenaineita, mangaania ja magnesiumia, ja se alentaa verenpainetta ja verensokeria. Siankärsämöä on käytetty laskimoverenkierron ongelmiin kuten suonikohjujen ja peräpukamien hoitoon sisäisesti sekä ulkoisesti kylpyinä. Myös huonoon verenkiertoon - kylmien käsien ja jalkojen hoitoon on tätä tuhatkäyttö yrttiä käytetty. Siankärsämö on tunnettu myös verenvuotoja tyrehdyttävänä yrttinä niin sisäisissä kuin ulkoisissa vuodoissa.

4. Kuona-aineitten poisto: Tämä "kaikkia vaivoja parantava" rohto on vertapuhdistavan ominaisuutensa kautta kehon kuona-aineita poistava. Sitä on käytetty kevätpuhdistuskuureissa mm. nokkosen ja voikukan kanssa. Osaltaan siankärsämön vertapuhdistava vaikutus perustuu ilmeisesti sen lehtien suureen klorofyllimäärään, osaltaan siihen, että se näyttää stimuloivan kaikkia erityselimiä ja varsinkin maksaa, joka Perinteisessä Kiinalaisessa Lääketieteessä yhdistetään veren laatuun. Ruokavalion korkean klorofyllin eli lehtivihreäpitoisuuden on havaittu USAlaisissa kokeissa "vetävän" ruoansultauskanavasta raskaita metalleja pois.

5. Päänsäryt: Koska siankärsämöä pidetään maksan ja sapen rohtona ei ole outoa huomata yhteneväisyyttä siihen, että siankärsämö on auttanut maksan ja sapen kautta päänsärkyihin ja migreeneihin, huimauksiin, pahoinvointiin ja silmävaivoihin.

6. Naistenvaivat: Siankärsämö on tunnettu myös naisten sairauksien hoidossa; epäsäännöllisiin kuukautisiin ja kipuihin, munasarja- ja emätintulehduksiin, myomoihin, vaihdevuosiin ja sisäiseen rauhattomuuteen.

7. Munuais- ja virtsavaivat: Siankärsämö lisää virtsaneritystä ja sitä on käytetty helpottamaan virtsatievaivoja ja eturauhasvaivoja. Siankärsämö on ollut suurena apuna myös miesten eturauhasvaivoihin ja virtsateiden tulehduksiin yleisesti, vuoteenkasteluun ja muihin munuaisten kanssa yhteydessä oleviin sairauksiin kuten mm. reumaan ja reumatismiin, luuston ja hermoston vaivoihin sekä korvasärkyihin. Munuaisia tukevana yrttinä sekä verenkierto-ongelmien ja suonikouristusten helpottajana sitä voidaan käyttää myös sydämen tukihoitona.

8. Keuhkot: Siankärsämö on ollut myös käytössä keuhkojen hoidossa kuten sen vanhat suomalaiset kansannimet kertovat. Nimi “akantupakki” viittaa siankärsämön käyttöön hengitysteiden vaivoissa, yskässä ja astmassa, joiden hoitona sitä poltettiin tupakan tapaan.

9. Immuniteetti: Siankärsämö vahvistaa immuunijärjestelmää ja on tulehduksia estävä, antibakteerinen ja antibioottinen ja alentaa jonkin verran myös kuumetta. Sitä on käytetty flunssan torjunnassa ja hoidossa samaan tapaan kuin auringonhattua. Siankärsämö tehoaa myös hiivasieneen. Sitä on käytetty puhdistamaan elimistöä, ja kansanlääkinnässä sitä on arvostettu “verta ja maksaa puhdistavana” rohtona ja siitä on tehty vatsaa vahvistavaa siankärsämöviinaa

Siankärsämöteetä käytetään 2-4tkp päivässä kuuriluontoisesti 2-3 viikkoa kerrallaan: 1tl/1tkp kohti, 10-15min. haudutus. Siankärsämöjauheesta voidaan valmistaa kapseleita tai pillereitä. Siankärsämötinktuuraa tehdään alkoholi-vesiuutoksella. Alkoholiuutteen etuna on se, että kasvin ne osat, jotka eivät liukene veteen uuttuvat etanoliin. Uute säilyy myös useita vuosia hyvänä. Tinktuuran alkoholiprosentti pidetään suhteellisen korkeana 30-50% sen takia, että kasvin tehoaineet eivät muutu tai tuhoudu varastoinnin aikana. Siankärsämöuutetta käytetään ylennsä 10-15 tippaa normaalikokoiselle aikuiselle 3-4 kertaa vuorokaudessa mielellään veden kera. Lapsille ja vanhuksille annostus on pienempi 2-10 tippaa ja tipat voi lisätä kuumaan vesitilkkaseen, jos halutaan turvallisuussyistä alkoholin haihtuvan pois.

Käytössä huomioitavaa

Siankärsämö, vaikka onkin ns. lievästi vaikuttava rohtoyrtti, voi liika-annoksina aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta. Jatkuvaa käyttöä on siis syytä välttää. Jos on allerginen esim. purjolle, saattaa olla allerginen myös siankärsämölle, koska kasvit kuuluvat samaan heimoon. Kasviallergikon on syytä ensin vain haistaa ja kokeilla hyvin pienissä määrissä ensin ulkoisesti ja sitten sisäisesti. Siankärsämö saattaa aiheuttaa pitkäaikaisesti käytettynä yliherkkyysihottumaa.

Lisätietoa

http://www.yrttitarha.fi/kanta/siankarsamo

Euroopan lääkeviranomaisen EMA:n monografia sisänkärsämölle: http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Herbal_-_Community_herbal_monograph/2011/09/WC500115470.pdf

Lähteet

Antibacterial activity of plant extracts and phytochemicals on antibiotic-resistant bacteria http://www.scielo.br/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1517-83822000000400003

Antioxidant and antimicrobial activity of the essential oil and methanol extracts of Achillea millefolium subsp. millefolium Afan.(Asteraceae) http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12860311

Biological activities of yarrow species (Achillea spp.) http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19075697

Production of yarrow (Achillea millefolium L.) in Norway: essential oil content and quality http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11312793

Traditional use of medicinal plants in the boreal forest of Canada: review and perspectives http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22289509

Essential oils from Achillea species of different geographic origin http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/030519789490054X

Essential oil composition of three polyploids in the Achillea millefolium 'complex' http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/003194229290034N