Ero sivun ”Valeriaana” versioiden välillä

Versio 10. syyskuuta 2024 kello 15.06

Yleistä tietoa

Valeriaanaa (Valeriana officinalis) eli rohtovirmajuurta käytetään laajalti unettomuuteen, hermostolliseen jännittyneisyyteen ja rauhattomuuteen. Se on oletettavasti saanut nimensä latinan sanasta valere, joka tarkoittaa tervettä ja voimakasta. Tieto valeriaanan ominaisuudesta lievittää hermostollista jännittyneisyyttä ja toimia rauhoittavana ulottuu 2000 vuoden taakse. Eräs lääketieteen isistä Galen käytti 100-luvulla valeriaanaa univaikeuksien hoitamisessa. Valeriaana tuli suosituksi Euroopassa ja Amerikassa 1800-luvulla, lääkkeenä, kunnes barbituraatit syrjäyttivät sen.

Alustava, ihmistutkimuksista saatu tieteellinen näyttö subjektiivisella tasolla osoittaa valeriaanan parantavan unen laatua. Zieglerin ryhmän huolellisesti suoritettu 6 viikon polikliininen tutkimus (plasebokontrolloimaton) 202 potilaalla, joilla oli ollut keskimäärin 3,5 kuukauden ajan univaikeuksia, osoitti valeriaanan (600 mg/pv standardoitua valeriaanauutetta LI 156) tehon 10 mg/pv bentsodaitsepiini oxazepamiin verrattuna toimivan yhtä tehokkaasti. Hoitotulokset luokiteltiin hyvin hyviksi, valeriaanapotilailla 83% ja oxazepamryhmällä 73%. Sivuvaikutuksia esiintyi 28%:lla valeriaanapotilaista ja 36%:lla oxazepam-potilaista, ne olivat lieviä tai kohtalaisia.

Valeriaana eli rohtovirmajuuri

Pointti

Illalla otettu unilääke saattaa aiheuttaa aamutokkuraisuutta ja saattaa heikentää ajokykyä ja selviytymistä muista keskittymistä vaativista tehtävistä. Valeriaanalla ei Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan ole tällaisia vaikutuksia. Suorituskyky oli kuitenkin hieman tavallista heikompi 2-3 tuntia rohdosvalmisteen ottamisen jälkeen.

Vaikuttavat aineet

Valeriaanasta tunnetaan noin 150 yhdistettä, joita kaikkia ei ole tutkittu seikkaperäisesti. Valeriaana standardoidaan usein haihtuvan öljyn sisältämän valereenihapon mukaan 0,3 %:ksi tai 0,8 %:ksi. Kuivatussa rohdoksessa on 0,5-2 % valepotriaatteja (iridioideja): valtraattia, isovaltraattia, asevaltraattia ja ditrovaltraattia, lisäksi vähäinen määrä alkaloideja: valerianiini ja metylpyrrylketoni. Valepotriaatit hajoavat muiksi aktiiviksi yhdisteiksi, joita ovat mm. baldrinaali ja homobaldrinaali. Keskushermostovaikutusten takana näyttävät olevan flavonoidiglukosidi linariini, flavoni 6-metyyliapigeniini ja flavanoniglukosidi 2S(-) hesperidiini, jotka saavat aikaan jännittyneiden sileiden lihasten rentoutumista. Valeriaanan yhdisteiden yhteisvaikutus saattaa olla kliinisen aktiivisuuden taustalla. Eräissä tutkimuksissa on osoitettu, että eräillä valeriaanan aineosilla on vuorovaikutus gamma-aminovoihapon (GABA) metaboliaan aivoissa ja aineosien vuorovaikutuksen niiden reseptorien kanssa, jotka välittävät rauhoittavan vaikutuksen keskushermostoon.

Vaikutus ja käyttö

Valeriaanassa kuten muissakin kasvirohdoissa on lukuisia tunnettuja vaikuttavia yhdisteitä, joiden pitoisuudet vaihtelevat kasvupaikan ja –kausien mukaan. Ihmiset reagoivat eri tavoin eri yhdisteisiin, minkä vuoksi yhdellä kasvirohdoksella on havaittu hämmentävän monia vaikutuksia. Tieteellisesti kiinnostavaksi rohdoksen vaikutus muuttuu vasta silloin kun se voidaan havaita mahdollisimman monella eri henkilöllä samanlaisessa tutkimusasetelmassa. Tieteellisen näytön laadun ja määrän ja tulosten samankaltaisuuden mittaamisessa käytetään luokitusta seuraavalla tavalla:

Valeriaanan tutkimusnäyttö:

1. Unettomuudessa

2. Levottomuudessa, pelokkuudessa

3. Rauhoittavana

Unettomuus: annostetaan 400-900 mg (1,5-3 g juurta) vesi- tai vesi-alkoholiuutetta ½-1 tunti ennen nukkumaan menoa. Valeriana on hyvin siedetty 4-6 viikon käytössä. Jännitystä laukaisemaan: annostetaan 100 mg vesi- tai vesi-alkoholiuutetta ennen stressaavaa tilaisuutta. Teenä käytettynä: annostetaan 1,5-3 g juurta, lisätään kiehuvaa vettä ja annetaan hautua 5-10 minuuttia.

Käytössä huomioitavaa

Valeriana on saanut USA:ssa elintarvike- ja lääkeviraston yleisesti turvalliseksi havaittu-luokituksen, kun annos on 400-600 mg vesi- tai vesi-alkoholiuutosta päivässä (vastaa 1,5-2,2 g kasvia). Ei tunnettuja allergisia reaktioita

Haittavaikutuksina saattaa joillakin esiintyä uneliaisuutta, väsymystä, rauhattomuutta, alilämpöisyyttä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Valeriana ei ole vaikutukseltaan rauhoittava, mutta sen on havaittu lievästi vaikuttavan reaktioaikaan, keskittymiseen tai koordinaatiokykyyn verrattuna bentsodiatsepiinilääkkeiden vaikutuksiin. Valeriana saattaa hidastaa ajatustyöskentelyä muutaman tunnin ajan nauttimisen jälkeen. Suuret annokset pitkään käytettynä ovat joillekin aiheuttaneet riippuvuutta.

Käytettävä varoen maksan toimintaongelmien yhteydessä. Leikkausten jälkeen valeriaanan käyttöä ei suositella. Rauhoittavien lääkkeiden ja valeriaanan yhteiskäytön vaikutuksia tulee tarkkailla mahdollisten tehostuneiden vaikutusten takia. Ei ole suositeltavaa ajaa autoa (rekka-auton kuljettaja, linja-auton kuljettajat) tai käyttää raskaita koneita valeriaanan käytön aikana. Vaikka testeissä ei ole osoitettu valeriaanan toimivan rauhoittavien lääkkeiden tapaan, on syytä kuitenkin olla varovainen.

Raskauden ja imeytyksen aikana ei ole suositeltavaan käyttää valeriaanavalmisteita.

Valeriaana ei suositella käytettävän keskushermostolääkkeiden kanssa samanaikaisesti valeriaanan mahdollisesti lääkevaikutusta tehostavan ominaisuuden takia, vaikka tätä ei ole osoitettu tutkimuksin. Ei suositella beetasalpaajien kanssa käytettäväksi. Alkoholi saattaa tehostaa valeriaanan vaikutusta.

Lisätietoa

Community herbal monograph on Valeriana officinalis (http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Herbal_-_Community_herbal_monograph/2009/12/WC500017821.pdf).

Lähteet

Bent, S., Padula, A., Moore, D., Patterson, M., & Mehling, W. (2006). Valerian for sleep: A systematic review and meta-analysis. American Journal of Medicine, 119(12), 1005-1012. https://doi.org/10.1016/j.amjmed.2006.02.026

Fernandez-San-Martin, M. I., Masa-Font, R., Palacios-Soler, L., Sancho-Gómez, P., Calbó-Caldentey, C., & Flores-Mateo, G. (2010). Effectiveness of Valerian on insomnia: A meta-analysis of randomized placebo-controlled trials. Sleep Medicine, 11(6), 505-511. https://doi.org/10.1016/j.sleep.2009.02.009

Ziegler, G., Ploch, M., Miettinen-Baumann, A., & Collet, W. (2002). Efficacy and tolerability of valerian extract LI 156 compared with oxazepam in the treatment of non-organic insomnia—a randomized, double-blind, comparative clinical study. Sleep Medicine, 3(1), 29-36. https://doi.org/10.1016/S1389-9457(99)00015-5

Donath, F., Quispe, S., Diefenbach, K., Maurer, A., Fietze, I., & Roots, I. (2000). Critical evaluation of the effect of valerian extract on sleep structure and sleep quality. Pharmacopsychiatry, 33(2), 47-53. https://doi.org/10.1055/s-2000-7976

Morin, C. M., Koetter, U., Bastien, C., Ware, J. C., & Wooten, V. (2005). Valerian-hops combination and diphenhydramine for treating insomnia: A randomized placebo-controlled clinical trial. Sleep, 28(11), 1465-1471. https://doi.org/10.1093/sleep/28.11.1465