Ero sivun ”Seleeni” versioiden välillä

Nykyinen versio 13. joulukuuta 2013 kello 12.01

Yleistä tietoa

Seleeni toimii useissa kehon entsyymeissä. Se suojaa elimistöä tulehdussairauksilta ja elimistölle haitallisislta aineilta, kuten raskasmetalleilta ja karsinogeenisilta (syöpää aiheuttavilta) aineilta. Seleeni ylläpitää maksan normaalia toimintaa, näkökykyä sekä ihon ja hiusten normaalia uusiutumista.

Seleeniä on muun muassa pähkinöissä.

Vaikuttavat aineet

Seleeni esiintyy ravinnossa erilaisina yhdisteinä, usein aminohappohin liittyneinä. Ravinnossa esiintyy mm. selenometioniinia, selenokysteiiniä, seleniittiä (esim. natriumseleniittiä) ja selenaatteja.

Vaikutus ja käyttö

Seleeni toimii aktiivisena osana elimistön glutationiperoksidaasi-entsyymissä, joka kiihdyttää hydroperoksidien hajoamista. Seleeni on osallisena prostaglandiinien tuotannossa ja ehkäisee tulehdussairauksia. Seleeni suojaa elimistöä sitä vahingoittavilta aineilta, esim. karsinogeeneiltä ja raskasmetalleilta, ja voi näin ehkäistä sairastumista esim. syöpään. Lisäksi seleeni huolehtii maksan normaalitoiminnasta sekä ylläpitää imuunijärjestelmää, normaalia näköä, ihon ja hiusten terveyttä. Seleeni ja E-vitamiini vahvistavat toistensa vaikutusta.

Alhainen seleenitaso häiritsee kilpirauhashormonien aineenvaihduntaa ja altistaa sydänlihaksen rappeumatautdille. Seleenin puutos tulee esille myöhään lisääntyneenä sairastavuutena. Seleenin- ja jodin puute yhdessä aiheuttaa vaikeamman vajaatoiminnan (hypotyroidismin) kuin jodin puute yksinään saisi aikaan. Myös vastasyntyneiden kääpiökasvuisuus (kretinismi) näyttää johtuvan seleenin ja jodin puutoksesta. Riittämätön seleenin saanti liittyy lisääntyneeseen sydänkuolemien ja useiden syöpätautien ilmaantuvuuteen. Seleenilisän käytön suojaavasta vaikutuksesta ei ole riittävää näyttöä.

Seleeniä käytetään seleenin puutoksen ehkäisyyn ja hoitoon sekä alhaiseen seleenitasoon liittyvien tilojen ja sairauksien hoitoon. Tällaisia ovat mm. sydän ja verisuonisairaudet, aivohalvaus ja valtimonkovettumatauti (ateroskleroosi). Sitä käytetään myös estämään erilaisten syöpien kehittymistä. Tutkimusnäyttö on kuitenkin osin ristiriitaista.

utkimustiedon valossa seleeni näyttäisi olevan tehokas seuraavissa tiloissa:

Autoimmuunityreoidiitti (Hashimoton TAUTI). Seleeni annoksella 200 µg/vrk auttaa alentamaan kilpirauhashormonin tasoa ja se voi myös parantaa mielialaa ja yleistä hyvinvoinnin tunetta thyroidiitiä sairastavilla henkilöillä.

Korkea kolesteroli. Seleenilisä 100-200 µg päivittäin 6 kuukauden voi alentaa kolesterolia hieman, jos seleenitaso on alhainen.

Seleenin mahdollisesta hyödystä on saatu viitteitä tutkimuksissa, mutta tutkimusaineiston vähäisyyden vuoksi tieteellistä arvioita tehosta ei voi vielä tehdä seuraavissa tiloissa:

HIV / AIDS. Tulokset seleenin mahdollisesta hyödystä ovat osin ristiriitaisia.

Niveltulehdus (nivelrikko). Alhainen seleenin taso näyttää olevan yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua nivelrikkoon.

Peräsuolen syöpä. Tulokset seleenin mahdollisesta hyödystä ovat osin ristiriitaisia.

Ruokatorven syöpään. Seleenilisän nauttiminen ai näytä vähentävän tämän syövän riskiä merkittävästi.

Mahasyöpä. Ottaen seleeni yhdessä C-vitamiinia ja E-vitamiinia pitkän aikavälin (noin 7 vuotta) ei näytä vähentävän riskiä sairastua syövän vatsaan haavaumat.

Kilpirauhasen vajaatoiminta.

Ateroskleroosi.

Silmänpohjan rappeuma (silmäsairaus).

Heinänuha.

Hiusten harmantuminen.

Mielialahäiriöt.

Kemoterapian sivuvaikutukset.

Leikkauksen jälkeiset turvotukset.

Papa-muutokset (kgynekologinen irtosolukoe).

Hedelmättömyys.

Kaihi.

Krooninen väsymysoireyhtymä (CFS).

Lintuinfluenssa.

Keskenmenon riskin alentaminen.

Kaikkien syöpien riskin alentaminen.

Seleeniä on käytetty lisäravinteena syövän ehkäisytutkimuksissa jopa yli 7 vuoden ajan eikä eroa verrokkiryhmään ole havaittu. Myöskään lisäravinteena käytettynä yhteyttä diabeteksen kehittymiselle, sydänsairauksien puhkeamiselle/pahenemiselle tai nivelreuman oireilulle ei ole osoitettu.

Käytössä huomioitavaa

Seleenin saantisuositus on iän ja sukupuolen mukainen;

Lapset: 6-11 kk:lle 15 µg/vrk, 12-23 kk:lle 20 µg/vrk, 2-5 v:lle 25 µg/vrk, 6-9 v:lle 30 µg/vrk ja 10-13 v:lle 40 µg/vrk.

Pojat/miehet: 14 vuoden iästä alkaen 60 µg/vrk.

Tytöt/naiset: 14 vuoden iästä alkaen 50 µg/vrk, kuitenkin raskauden ja imetyksen aikana 60 µg/vr.

Seleenin turvallisen käytön yläraja aikuisilla 300 μg /vrk. Lasten päivittäisen saannin ylärajat ovat 1-3 v:lle 60 µg/vrk, 4-6 v:lle 90 µg/vrk, 7-10 v:lle 130 µg/vrk, 11-14 v:lle 200 µg/vrk ja 15-17 v:lle 250 µg/vrk.

Seleenin turvallisen saannin ja myrkyllisen annoksen välinen ero on muita hivenaineita pienempi. Seleeni on elimistölle myrkyllinen suurina annoksina. Akuutin myrkytystilan aiheuttaa noin 40 mg:n päivittäinen seleeniannos. Pitkäaikainen korkea saanti (5 mg/vrk) aiheuttaa seleenimyrkytyksen, selenoosin. Seleenin liikasaannin ja myrkytyksen oireet ovat: valkosipulin hajuinen hengityksestä (ilman valkosipulin syöntiä), voimakas hiusten irtoaminen, kynsivauriot, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostolliset muutokset.

Seleenin päivittäisen saannin yläraja aikuisilla 300 μg/vrk.

Lasten päivittäisen saannin ylärajat ovat 1-3 v:lle 60 µg/vrk, 4-6 v:lle 90 µg/vrk, 7-10 v:lle 130 µg/vrk, 11-14 v:lle 200 µg/vrk ja 15-17 v:lle 250 µg/vrk.

Seleenin turvallisen saannin ja myrkyllisen annoksen välinen ero on muita hivenaineita pienempi. Seleeni on elimistölle myrkyllinen suurina annoksina. Elimistö säätelee seleenin tasoa poistamalla ylimäärää virtsan tai keuhkojen kautta (valkosipulin haju hengityksessä). Liian suuri saanti aiheuttaa myrkytyksen. Akuutin myrkytystilan aiheuttaa noin 40 mg:n päivittäinen seleeniannos. Pitkäaikainen korkea saanti (5 mg/vrk) aiheuttaa seleenimyrkytyksen, selenoosin. Seleenin liikasaannin ja myrkytyksen oireet ovat: valkosipulin hajuinen hengitys (ilman valkosipulin syöntiä), voimakas hiusten irtoaminen, kynsivauriot, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostolliset muutokset.

Lisätietoa

Eniten seleeniä sisältävät ruuat (Fineli): http://bot.fi/c9f

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed

Lähteet

1. Aldosary BM, Sutter ME, Schwartz M, Morgan BW. Case series of selenium toxicity from a nutritional supplement. Clin Toxicol 2012;50(1):57-64.
2. Avenell A, Noble DW, Barr J, Engelhardt T. Selenium supplementation for critically ill adults. Cochrane Database Syst Rev 2004;(4):CD003703.
3. Balaz C, Feher J. The effect of selenium therapy on autoimmune thyroiditis. Clinical and Experimental Medical Journal 2009;3:269-77.
4. Beck MA, Nelson HK, Shi Q, et al. Selenium deficiency increases the pathology of an influenza virus infection. FASEB J 2001;15:1481-3.
5. Bjelakovic G, Nikolova D, Simonetti RG, Gluud C. Antioxidant supplements for prevention of gastrointestinal cancers: a systematic review and meta-analysis. Lancet 2004;364:1219-28.
6. Bleys J, Navas-Acien A, Guallar E. Serum selenium and diabetes in U.S. adults. Diabetes Care 2007;30:829-34.
7. Bleys J, Navas-Acien A, Guallar E. Serum selenium levels and all-cause, cancer, and cardiovascular mortality amoung US adults. Arch Intern Med 2008;168:404-10.
8. Chan S, Gerson B, Subramaniam S. The role of copper, molybdenum, selenium, and zinc in nutrition and health. Clin Lab Med 1998;18:673-85.
9. Debski B, Milner JA. Dietary selenium supplementation prolongs pentobarbital induced hypnosis. J Nutr Biochem 2004;15:548-53.
10. Dennert G, Horneber M. Selenium for alleviating the side effects of chemotherapy, radiotherapy and surgery in cancer patients. Cochrane Database Syst Rev 2006;(3):CD005037.
11. Duffield-Lillico AJ, Slate EH, Reid ME, et al. Selenium supplementation and secondary prevention of nonmelanoma skin cancer in a randomized trial. J Natl Cancer Inst 2003;95:1477-81.
12. Fenech AG, Ellul-Micallef R. Selenium, glutathione peroxidase and superoxide dismutase in Maltese asthmatic patients: effect of glucocorticoid administration. Pulm Pharmacol Ther 1998;11:301-8.
13. Hawkes WC, Turek PJ. Effects of dietary selenium on sperm motility in healthy men. J Androl 2001;22:764-72.
14. Jordan JM, Fang F, Arab L, et al. Low selenium levels are associated with increased risk for osteoarthritis of the knee. American College of Rheumatology Annual Meeting. San Diego November 12 - 17, 2005. Abstract 1189.
15. King JC. Effect of reproduction on the bioavailability of calcium, zinc and selenium. J Nutr 2001;131:1355S-8S.
16. Lippmann SM, Klein EA, Goodman PJ, et al. Effect of selenium and vitamin E on risk of prostate cancer and other cancers: the selenium and vitamin E cancer prevention trial (SELECT). JAMA 2009;301:39-51.
17. Liu S, Shia D, Liu G, et al. Roles of Se and NO in apoptosis of hepatoma cells. Life Sci 2000;68:603-10.
18. Marano G, Fischioni P, Graziano C, et al. Increased serum selenium levels in patients under corticosteroid treatment. Pharmacol Toxicol 1990;67:120-2.
19. Rayman MP, Stranges S, Griffin BA, et al. Effect of supplementation with high-selenium yeast on plasma lipids: a randomized trial. Ann Intern Med 2011;154:656-65.
20. Rayman MP, Thompson AJ, Bekaert B, et al. Randomized controlled trial of the effect of selenium supplementation on thyroid function in the elderly in the United Kingdom. Am J Clin Nutr 2008;87:370-8.
21. Reid ME, Duffield-Lillico AJ, Garland L, et al. Selenium supplementation and lung cancer incidence: an update of the nutritional prevention of cancer trial. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2002;11:1285-91.
22. Reid SM, Middleton P, Cossich MC, Crowther CA. Interventions for clinical and subclinical hypothyroidism in pregnancy. Cochrane Database Syst Rev 2010;(7):CD007752.
23. Schrauzer GN. Anticarcinogenic effects of selenium. Cell Mol Life Sci 2000;57:1864-73.
24. Schrauzer GN. Nutritional selenium supplements: product types, quality, and safety. J Am Coll Nutr 2001;20:1-4.
25. Smith DK, Feldman EB, Feldman DS. Trace element status in multiple sclerosis. Am J Clin Nutr 1989;50:136-40.
26. Stranges S, Laclaustra M, Ji C, et al. Higher selenium status is associated with adverse blood lipid profile in British adults. J Nutr 2010;140:81-7.
27. Stranges S, Marshall JR, Natarajan R, et al. Effects of long-term selenium supplementation on the incidence of type 2 diabetes. Ann Intern Med 2007;147:217-23.
28. Toulis KA, Anastasilakis AD, Tzellos TG, et al. Selenium supplementation in the treatment of Hashimoto's thyroiditis: A systematic review and a meta-analysis. Thyroid 2010;20:1163-73.
29. Vaddadi KS, Soosai E, Vaddadi G. Low blood selenium concentrations in schizophrenic patients on clozapine. Br J Clin Pharmacol 2003;55:307-9.
30. Van Dael P, Davidsson L, Munoz-Box R, et al. Selenium absorption and retention from a selenite- or selenate-fortified milk-based formula in men measured by a stable-isotope technique. Br J Nutr 2001;85:157-63.
31. Vanderpas JB, Contempre B, Duale NL, et al. Selenium deficiency mitigates hypothyroxinemia in iodine-deficient subjects. Am J Clin Nutr 1993;57:271S-5S.
32. Vinceti M, Rothman KJ, Bergomi KJ, et al. Excess melanoma incidence in a cohort exposed to high levels of environmental selenium. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 1998;7:853-6.
33. Wasowicz W, Gromadzinska J, Szram K, et al. Selenium, zinc, and copper concentrations in the blood and milk of lactating women. Biol Trace Elem Res 2001;79:221-33.
34. You WC, Brown LM, Zhang L, et al. Randomized double-blind factorial trial of three treatments to reduce the prevalence of precancerous gastric lesions. J Natl Cancer Inst 2006;98:974-83.