Kardemumma

 Jaa 

Yleistä tietoa

Kardemumma (Elettaria cardamomum) on ruohovartinen kasvi, jonka siemeniä käytetään mausteena. Se n kaikki monivuotisia, noin 2–4 metriä korkea kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Intian sademetsissä.

Kardemummapensaan lehdet ovat soikeita ja noin 2,5 metriä pitkiä, joiden tyvessä on kardemumman siemenpalkoja. Palot ovat noin 1,5 cm pitkiä ja muodoltaan venemäisiä. Siemenet leikataan käsin irti pensaan juuresta juuri ennen kuin ne ehtivät kypsyä. Vihreä kardemumma poimitaan kaikkein raaimpina ja käsitellään värin säilymisen vuoksi. Valkoinen kardemumma poimitaan kypsempänä ja valkaistaan rikkidioksidilla. Myös kellertävä kardemumma poimitaan kypsempänä, mutta se kuivataan auringossa.

1400- luvun jälkeen arabit maustoivat Gahwaksi kutsumaansa juomaa kardemumman palolla kaatokannun nokassa. Myöhemmin mustaa arabiviiniä alettiin sitten kutsua rahvaanomaisesti kahviksi.

Kardemumma

Pointti

Kardemumma saattaa laihduttaa auttamalla kehoon kertyneitten ylimääräisten rasvojen poistumista ja tuo helpotusta turvotukseen lisäämällä virtsaneritystä.

Vaikuttavat aineet

Kardemumman siemenet sisältävät jopa 10% eteeristä öljyä, jonka pääkomponentteja ovat alfa-terpinyyliasetaatti ja 1,8-sineoli, joista kumpikin voi muodostaa öljystä 50%. Öljyn koostumus vaihtelee siementen alkuperän mukaan, mutta korkeaa alfa-terpinyyliasetaattipitoisuutta pidetään hyvän laadun merkkinä.

Vaikutus ja käyttö

Kardemummaa käytetään helpottamaan ruoansulatushäiriöitä, se vähentää röyhtäilyä, närästystä sekä oksentelua. Kardemumma on sopiva yskänrohdoksi sekä vilustumisoireisiin. Myös keuhkoputkentulehdukseen käytetään kardemummaa.

Kardemumman pureskelu auttaa hengityksen raikastamisessa.

Lisätietoa

Sinikka Piippo / www.Huippukuntoon.fi , professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija; http://www.huippukuntoon.fi/ravitsemus/terveytt%C3%A4-joulun-mausteista

Lähteet

Leung AL, Foster S: Encyclopedia of common natural ingredients used in food, drugs and cosmetics, 2nd edition, Cardamom pp. 121-122. John Wiley & Sons, New York 1996.