Laventeli

 Jaa 

Yleistä tietoa

Laventeli on hyvin yleinen viljelykasvi Keski- ja Etelä-Euroopassa ja siksi siitä onkin useita lajeja ja viljelymuunnoksia olemassa. Parhaimpana pidetään aitoa laventelia (Lavandula angustifolia, syn. L. officinalis), mutta usein tuotetaan määrällisesti enemmän lavandiinia (L. x intermedia), joka on aidon laventelin ja L. latifolian (syn. L. spica, spike lavender) risteytys. Kuten monet hybridit, myös lavandiini on steriili, joten sen lisääminen tapahtuu pistokkaiden avulla, mikä toisaalta tarkoittaa hyvin pientä variaatiota kasvista kasviin.

Laventelikasvin kukista tislataan öljyä, usein jo pellolla, ja öljyä käytetään hyvin monenlaisiin tarkoituksiin; aromaterapiaan, tuoksulamppuihin, saippuaan, hygieniatuotteisiin ja parfyymeihin. Öljy on kirkas tai hieman kellertävä. Myös tislauksessa käytettyä vettä, joka tuoksuu miedosti laventelilta, hyödynnetään esim. käsihuuhteena. Kuivattuja laventelinkukkia laitetaan pieniin koristeellisiin kangaspusseihin, jotka on tarkoitettu liinavaatekaappeihin.

Pointti

Laventeli on hyväntuoksuinen ja turvallinen vaihtoehto rauhattomuuteen ja unettomuuteen.

Vaikuttavat aineet

Laventelin kukat sisältävät 1-3% eteeristä öljyä, jonka pääkomponentteja ovat 25-47% linalyyliasetaattia ja 20-45% linalolia. Tämän lisäksi muita monoterpeenejä, ja näistä tuoksun kannalta tärkeitä ovat lavanduloli, jota pitäisi olla vähintään 0,1% ja lavandulyyliasetaatti (väh. 0,2%) (Ph. Eur. 8th ed.)

Vaikutus ja käyttö

Kansanlääkinnässä laventelia on käytetty spasmolyyttinä eli laukaisemaan sileiden lihasten spasmeja, karminatiivina eli poistamaan suolistokaasuja, vatsalääkkeenä ja diureettina. Ulkoisesti laventelikylpyjen muodossa haavojen hoitoon. Legendan mukaan moderni aromaterapia sai alkunsa juuri laventeliöljyn haavoja parantavasta vaikutuksesta. R.M. Gattefossé, jota pidetään aromaterapian perustajana, oli kemisti ja työskenteli laboratoriossaan ja poltti vahingossa kätensä. Lähellä oli laventeliöljyä sisältävä astia, mihin hän upotti kätensä. Käsi parani hyvin ja näin sai kuulemma moderni aromaterapia alkunsa.

Laventeliöljy on yksi eniten tutkituista ja turvallisista eteeristä öljyistä. Sillä on rauhoittavaa vaikutusta, joka on todettu hiirillä. Kliinisiä kokeita on tehty lukuisia ja niissä on havaittu mm. seuraavia hyötyjä: laventeli lievitti Alzheimerpotilaiden hankalaa käyttäytymistä, vähensi stressiä, itkua ja edisti vauvojen unta, lievitti erilaisia kiputiloja, lievitti pelkoa ja ahdistusta ennen ja jälkeen erilaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä (abortti, hammaslääkärikäynti), lievitti pelkoa teho-osaston potilailla, lievitti syöpäpotilaiden pelkoa ja edisti nukahtamista. Kliinisissä tutkimuksissa laventeliöljyä joko höyrystettiin ilmatilaan eli potilaat inhaloivat sitä tai sitten käytettiin aromaterapiahierontaa.

Laventeliöljyä käytetään myös sisäisesti esim. rauhattomuuteen, ahdistuneisuuteen ja unensaantivaikeuksiin. Tarkoitukseen on kehitetty pehmytgelatiinikapselivalmiste, joka kulkee kauppanimellä Lasea (Spitzner Arzneimittelfabrik GmbH). Se sisältää 80 mg laventeliöljyä ja tästä aktiivisesta aineosasta käytetään myös nimeä silexan. Silexanin tehoa on verrattu loratsepaamin tehoon yleisessä ahdistuksessa ja molemmat todettiin yhtä tehokkaiksi (Kasper ym. 2010, Woelk & Schläfke 2010).

Seuraavassa muutama vinkki kotikäyttöön.

Suihke: Sekoita 15-20 tippaa laventeliöljyä 1,5 dl:aan vettä. Kaada seos suihkepulloon ja ravistele hyvin aina ennen käyttöä. Suihkuta huoneilmaan tai tyynyliinaan yöksi. Joitakin ihmisiä laventeli auttaa nukkumaan paremmin, mutta toisia se piristää.

Tee: Kaada 1,5-2 dl kuumaa vettä 1,5 g laventelinkukkien päälle ja hauduta 5-10 minuuttia. Yksi tl = 0,8 g (Wichtl 2002).

Kylpy: Tiputa 5-10 tippaa laventeliöljyä kylpyveteen.

Käytössä huomioitavaa

Laventeliöljyä on turvallista käyttää jos noudattaa annosteluohjeita. Varsinaisia haittavaikutuksia ei tunneta. Allergian mahdollisuus on aina huomioitava.

Lähteet

1. European Pharmacopoeia, 8th. edition. Lavender oil pp. 1291-1292. European Council, Strasbourg 2013.

2. Wichtl M (toim.): Teedrogen und Phytopharmaka, 4. Auflage, Lavandulae flos pp. 330-332. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft GmbH, Stuttgart 2002.