Nokkonen

Yleistä tietoa

Nokkonen (Urtica dioica) eli isonokkonen on polttavalehtinen monivuotinen luonnonkasvi. Nokkosen korkeus on 30-200 cm. Suomessa esiintyy myös Lapin joenvarsilehtojen poltinkarvatonta pohjannokkosta (Urtica dioica ssp. sondenii) ja yksivuotista rautanokkosta (Urtica urens). Nokkonen sekoitetaan usein hyvin samannäköiseen valkopeippiin (Lamium album). Myös lehtopähkämö (Stachys sylvatica) muistuttaa lehdiltään nokkosta. Nokkonen kuuluu kauppayrtteihin. Nokkonen varastoi itseensä nitraattia varsinkin kasvaessaan hyvin typpipitoisessa maassa. Tästä syystä nokkosta ei kannata kerätä kompostien, navettojen tai lantaloiden vierustoilta.

Pointti

Nokkonen on valittu vuoden 2012 rohdoskasviksi.

Vaikuttavat aineet

Nokkosen verso sisältää amiineja (histamiinia, serotoniinia, asetyylikoliinia), flavonoideja (isokversitriinia, rutiinia, kämferolia, isoramnetiinia), klorofylliä, karotenoideja mm. betakaroteenia ja ksantofyllejä, vitamiineja (C-vitamiinia, B-vitamiineja ja K1-vitamiinia), foolihappoa, biotiinia, muurahais-, sitruuna- ja piihappoa sekä suhteellisen runsaasti kalsium- ja kaliumsuoloja. Nokkonen sisältää myös runsaasti aminohappoja. Nokkosen juuresta taas on eristetty parkkiaineita ja erilaisia steroleja mm. beta-sitosterolia. Siemenissä on E-vitamiinia, linolihappoa ja karvasaineita.

Vaikutus ja käyttö

Kansanlääkinnässä nokkosella on ollut monenlaisia käyttötarkoituksia. Nokkonen on tunnettu eri puolilla maailmaa ”verta puhdistavana” ja nivelkipuja lievittävänä rohtona jo vuosisatoja. Elias Lönnrot (1802-1884) esitteli nokkosen Flora Fennicassa (1860) rohtona keripukkiin, keuhkotautiin, verijuoksuihin ja siemeniä matolääkkeeksi.

Nokkonen lisää hemoglobiinia ja punasolujen määrää sekä voi tasata verenpainetta. Nokkosen sisältämät flavonoidit ja kalium lisäävät virtsan, hien, sapen ja maidon eritystä.

Nokkonen edistää ruuansulatusta ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruuansulatusvaivoja ja ummetusta. Nokkonen irrottaa myös limaa ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona esim. krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin. Nokkosta on pidetty yleisesti hyvän kunnon ja vastustuskyvyn kohottajana. Kansa on käyttänyt nokkosen siemeniä potenssia kohottavana ja muistia lisäävänä rohtona.

Saksan lääkintäviranomaisten komissio E suosittelee nokkosen versoa ja lehtiä virtsatietulehduksiin ja reumaattisten vaivojen tukihoidoksi. Euroopan maiden kansallisten fytoterapiayhdistysten järjestö ESCOP hyväksyy nokkosen juuren käytön hoidoksi virtsaamisvaivoihin ja eturauhasen hoitoon. Ranskassa nokkosta käytetään myös nivelvaivojen hoidossa.

Homeopatiassa nokkosta käytetään ihottumien, herpes-viruksen, palovammojen ja kuukautishäiriöiden hoitoon sekä edistämään hiusten kasvua.

Ulkoisesti sitä käytetään ravitsemaan hiuksia, estämään hiusten lähtöä ja rasvoittumista. Nokkosta käytetään myös ihon pintaverenkiertoa lisäämään esimerkiksi kylvyissä helpottamaan reuman oireita ja lievittämään lihaskipuja.

Käytössä huomioitavaa

Nokkosta ei suositella henkilöille, jotka kärsivät sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta ja siitä johtuvasta turvotuksesta. Nokkonen voi kaikkien muiden kasvien tavoin aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita. Nokkosen liiallinen käyttö voi sekoittaa diabetes- ja verenpaine- (alhainen tai korkea) lääkityksen tai lisätä keskushermostoa rauhoittavien lääkkeiden vaikutusta ja vaikuttaa kuukautiskiertoon. Nokkosta ei suositella syötäväksi raskauden aikana eikä sitä pidä myöskään käyttää liikaa imetyksen aikana.

Lisätietoa

http://www.nutritionfocus.org/health_notes.aspx?hn_page=vf/healthnotes/HN_Live/Herb/Nettle.htm

Lähteet

ESCOP Monographs 2nd ed.: Urticae folium/herba & Urticae radix, pp. 521-535. Thieme Verlag, Stuttgart 2003.