Propolis
Yleistä tietoa
Mehiläiset valmistavat propolista kasveista keräämistään aineista yhdessä omien entsyymiensä kanssa. Mehiläiset käyttävät propolista pesänsä kolojen tilkitsemiseen ja sitä kutsutaankin usein kittivahaksi.
Propolista on käytetty terveyden edistämiseen jo vuosisatojen ajan, sen käytöstä löytyy viitteitä jo ajalta 300eKr. Propolista on käytetty sekä ulkoisesti että sisäisesti ja se on edelleen yksi yleisimmin käytetystä rohdoksista Balkanilla.
Propolis
Pointti
Propoliksella on monia hyödyllisiä ominaisuuksia. Sitä käytetään luonnon omana antibioottina.
Propoliksen teho perustuu sen sisältämiin flavonoideihin, jotka toimivat antioksidantteina. Ne esimerkiksi saattavat helpottaa tulehduksia.
Vaikuttavat aineet
Propolis sisältää yli 300 ainetta. Propoliksen sisältöön vaikuttaa keräysaika, keräysalue, paikallinen puusto ja kasvillisuus ja mehiläislajit joita käytetään sen keräykseen. Tämä vaikeuttaa propoliksen standardoimista ja lääketieteellistä käyttöä. Noin 50% propoliksesta koostuu pihkasta ja sen sisältämistä hartsiaineista, 30% mehiläisvahasta, 10% eteerisistä ja aromaattisista öljyistä, 5% siitepölystä ja noin 5% muista aineista (orgaanisista aineista, mineraaleista). Pihka sisältää polyfenoleita, pääasiassa flavonoideja, fenolihappoja ja niiden estereitä. Propoliksen sisältämiä flavonoideja ovat mm. kversetiini, galangiini, krysiini, pinosembriini ja kämferoli.
Vaikutus ja käyttö
Propoliksella on monia biologisia ja farmakologisia ominaisuuksia, riippuen sen kemiallisesta koostumuksesta. Sen on raportoitu toimivan mm. antioksidanttina, anti-inflammatorisena aineena, immunomodulaattorina, antibakteerisena ja antiviraalisena aineena. Useimpien propoliksen vaikutusten uskotaan välittyvän sen sisältämien fenoliyhdisteiden ja flavonoidien kautta. Esimerkiksi flavonoidien on osoitettu pyydystävän vapaita happiradikaaleja. Flavonoideista erityisesti pinosembriini ja galangiini ovat antibioottisia aineita. Propolista voidaan käyttää sekä ulkoisesti että sisäisesti. Perinteisesti propolista on käytetty sen anti-inflammatoristen vaikutusten vuoksi erilaisissa ihovaurioissa, haavaumissa ja hyönteisten puremissa. Sisäisesti propolista voi käyttää suun ja nielun hoitoon, esimerkiksi flunssassa.
Käytössä huomioitavaa
Propoliksen kemiallisessa koostumuksessa on suurta vaihtelua riippuen sen alkuperästä. Myös propoliksen keräystapa vaikuttaa sen aktiivisuuteen. Eniten käytetty tapa on propoliksen uuttaminen etanoliin, mutta myös metanolia tai vettä voidaan käyttää. Propolis on pääasiassa turvallista käyttää, sillä ei ole vakavia haittavaikutuksia tai yhteisvaikutuksia. Joitakin allergiatapauksia on kuitenkin ilmennyt.
Lisätietoa
Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML r.y. http://www.hunaja.net/muita-mehilaistuotteita/propolis/
Lähteet
1. VS Bankova, SS Popov, NL Marekov. A study on flavonoids of propolis. J. Nat. Prod., 1983, 46 (4).
2. J.M. Sforcin. Propolis and the immune system: a review. J Ethnopharmacol. 2007 113(1).
3. M. Viuda-Martos, Y. Ruiz-Navajas, J. Fernández-López and J.A. Pérez-Álvarez. Viuda-Martos M, Ruiz-Navajas Y, Fernández-López J, Pérez-Alvarez JA. J Food Sci. 2008, 73(9).