Valkosipuli
Yleistä tietoa
Valkosipulin vaikutukset ulottuvat lähes koko kehoon varpaista aina hengitykseen saakka. Valkosipulin käyttö mauste- ja rohdoskasvina on laajaa. Maustekäytön laajuuteen voi perehtyä vaikka vuosittaisilla valkosipulifestivaaleilla, joita järjestetään muun muassa Keravalla ja Oulussa. Näissä tarjolla on tavallisuudesta poiketen valkosipulilla höystettyä olutta, jäätelöä ja makeisia kaikkien muiden valkosipuliruokien ohella. Valkosipulin lääkekäytöllä on pitkä ja kunniakas historia. Osa kansan keskuudessa kulkeneista valkosipulin terveysvaikutuksista on kyetty osoittamaan nykytutkimuksin paikkansa pitäviksi.
Sipuleista vahvimman makuinen valkosipuli (Allium sativum) kuuluu laukkakasvien heimoon. Varhaisin valkosipuliresepti on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella noin 5000 vuotta sitten. Valkosipuli on monivuotinen kasvi. Valkosipulilajikkeita tunnetaan useita. Luonnonvaraisena sitä ei enää tavata. Eniten käytetty syötävä osa valkosipulista koostuu sivusipuleista, kynsistä, mistä nimi kynsilaukka on saanut alkunsa. Valkosipulia voi kasvattaa ikkunalla ja käyttää sen vihreitä varsia ruoanvalmistuksessa. Rohtokasvina valkosipulia on käytetty kuten maustekasvinakin raakana, ruokien seassa, aromin antajana.
Varhaisimmat merkinnät valkosipulin lääkekäytöstä löytyivät maailman vanhimmasta lääketieteellisestä kirjoituksesta Ebersin Papyruksesta noin 1550 ennen ajanlaskun alkua. Valkosipulia käytettiin resepteissä, joilla hoidettiin päänsärkyä, hyönteisten ja skorpionien pistoksia, kuukautisvaivoja, suolistomatoja, kasvaimia ja sydänvaivoja. Hippokrates suositteli sitä tulehduksiin, haavoihin, syöpään, spitaaliin ja ruoansulatusongelmiin. Myöhäisempinä aikoina valkosipulia on käytetty eri kansojen keskuudessa syöpien ja spitaalin hoidossa. Englannissa valkosipuli oli keskiajalla köyhän miehen yleislääke, koska sitä käytettiin kaikkien mahdollisten vaivojen ja sairauksien hoidossa. Amerikkalaiset käyttivät 1800-luvulla valkosipulia sen voimakkaan tuoksun takia. Sillä havaittiin hyviä tehoja nuhassa, yskässä, hinkuyskässä ja muissa hengitystiesairauksissa.
Ensimmäisen maailmansodan aikaan valkosipulilla hoidettiin sotarintamalla tulehtuneita haavoja. Toisen maailmansodan aikana penisilliinillä alettiin hoitaa tulehduksia. Koska penisilliiniä ei riittänyt miljoonien haavoittuneiden venäläisten sotilaiden hoitoon, valkosipuli otettiin menestyksellisesti uudelleen käyttöön tulehtuneiden haavojen hoidossa. Venäläiset alkoivat kutsua valkosipulia venäläiseksi penisilliiniksi. Nykyajan kansanparantajat ovat käyttäneet valkosipulia vilustumisoireiden lievittämiseen, kuumeen alentamiseen, keuhkoputken- ja korvatulehdukseen, savipuoleen, suolistomatoihin, kohonneiden kolesterolipitoisuuksien sekä maksa-, sappi-, ja ruoansulatusvaivojen hoitoon.
Valkosipuli
Pointti
Suomalaiset käyttävät mausteena valkosipulia keskimäärin yli 200 g vuodessa. Valkosipulia nautitaan myös öljyyn sekoitettuna ja valmistemuodossa ravintolisinä. Valkosipulivalmisteita myydään tabletteina, tinktuuroina, kuivauutteina ja öljyseoksina kapseleissa. Osa valmisteista on ns. hajuttomia. Niissä valkosipulin ominaishaju on erikoismenetelmin poistettu esimerkiksi muuttamalla voimakkaimmin tuoksuva yhdiste muiksi vähemmän tuoksuviksi yhdisteiksi.
Vaikuttavat aineet
Tieteellinen ajattelumalli hakee tunnettuja tekijöitä mm. vaikuttavia aineita, analysoi ja eristää, tekee niillä havaintoja sekä raportoi huolellisesti, jotta toiset tutkijaryhmät voisivat toisintaa tutkimuksen ja vertailla havaintoja tutkimusten kesken. Valkosipuli on tieteelle haasteellinen rohdoskasvi. Valkosipulista ei ole löydetty yhtä yksittäistä vaikuttavaa ainetta, jonka tehoa olisi helppo havainnoida.Valkosipulin vaikutukset tulevat parhaiten esille tutkimuksissa, joissa on käytetty koko valkosipulia. Valkosipulin ominaismaku ja -haju johtuu sen sisältämistä rikkiyhdisteistä. Rikkiyhdisteet ovat erilaisia koskemattomassa valkosipulin kynnessä, tuorepuristeessa, kuivauutteessa, höyrytislatussa valkosipuliöljyssä ja niin sanotussa kylmäkypsennys (aged garlic)-menetelmällä valmistetussa valkosipuliuutteessa. Eri rikkiyhdisteet antavat valkosipulivalmisteille erilaisia vaikutuksia. Tyypillisiä valkosipulin rikkiyhdisteitä ovat alliini, allisiini, diallyyli, dimetyylisulfidi ja Sallyylikysteiinit (SAC). Tutkimustulokset vaihtelevat sen mukaan millä menetelmällä tutkimuksessa käytetty raaka-aine on valmistettu. Asiantuntijaorganisaatiot suosittelevat valkosipulivalmisteita, joissa on vakioitu määrä allisiinia (ESCOP, WHO). Euroopan ja Amerikan farmakopeat suosittelevat valmisteita, joissa allisiinin määrä on vakioitu tietylle tasolle.
Vaikutus ja käyttö
Nykyajalle on ominaista asettaa vanhat käsitykset ja havainnot nykytieteen koeteltaviksi. Tiedeyhteisön hyväksymät arviot tutkittavista asioista saavat tieteen leiman. Erilaiset viralliset yhteisöt kokoavat yhteen tieteen havaintoja ja antavat niistä lausuntoja. Valkosipulin osalta saksalainen viranomaisasiantuntijapaneeli Comission E suosittelee valkosipulin käyttöä kohonneiden veren rasva-arvojen alentamiseen ja ehkäisemään ikäriippuvaisia verisuonimuutoksia. Euroopan fytoterapian tieteellinen asiantuntijaryhmä (ESCOP) listasi seuraavia hyväksyttyjä indikaatioita valkosipulille: ateroskleroosin (valtimoiden kovetustauti) ennaltaehkäisyyn, kohonneiden veren rasva-arvojen hoitoon, ääreisverenkierron ongelmien parantamiseen, ylempien hengitysteiden infektioiden ja katarrin hoitoon. Maailman terveysjärjestö (WHO) on katsonut seuraavien väittämien tukevan kliinistä näyttöä: valkosipuli tehostaa ruokavalion vaikutusta hyperlipidemiassa (kohonneet veren rasvaarvot), ennaltaehkäisee ikäriippuvaista ateroskleroosia (valtimoiden kovetustauti), valkosipulilla on mahdollisesti lievä vaikutus kohonneessa verenpaineessa. Eri asiantuntijaryhmillä on samansuuntaiset näkemykset valkosipulin terapeuttisesta vaikutuksesta.
Valkosipulin hyperlipideminen, kolesteroliarvoja alentava vaikutus tuli esille Alderin vuonna 2003 tekemässä systemaattisessa tutkimuskatsauksessa. Yhteenveto koostui 10 eri tutkimuksesta. 6 tutkimuksessa saatiin näytöksi keskimäärin 9,9 % pudotus kokonaiskolesterolin osalta ja 11, 4 % huonon LDL-kolesterolin osalta. Holzgartnerin ryhmä selvitti vuonna 1992 alle sata henkilöä koskeneessa satunnaistetussa tutkimuksessa valkosipulin vaikutuksia hyperlipidemiaan ja kohonneeseen verenpaineeseen. Koehenkilöille annettiin 900 mg valkosipulivalmistetta 12 viikon ajan. Vertailuryhmät noudattivat vähärasvaista ruokavaliota samaan aikaan. Valkosipuli- ja lääkeryhmässä tulokset olivat samansuuntaisia. Valkosipuli alensi kolesterolitasoja yhtä hyvin kuin betsafibraattia sisältävä lääke. Maderin ryhmä selvitti vuonna 1990 261 henkilöllä satunnaistetulla, plasebokontrolloidulla kaksoissokkotutkimuksella valkosipulin vaikutusta hyperlipidemiaan ( 800 mg valkosipulijauhetta tabletteina päivässä 16 viikon ajan). Tutkimus osoitti valkosipulin hyödyt hypelipidemiassa. Orekhov ryhmineen selvitti vuonna 1996 23 henkilöllä valkosipulin vaikutusta verisuontenkovettumatautiin. Tutkimus oli kontrolloitu kaksoissokkotutkimus. Kokeessa käytettiin 300 mg kuivattua valkosipulia tabletteina kolmasti päivässä 3-4 viikon ajan. Tutkimuksessa havaittiin alentunutta ateroskleroottisuutta. Vuonna 2001 Josling ryhmineen selvitti 146 henkilöllä kontrolloidulla kaksoissokko- ja satunnaistetulla tutkimuksella valkosipulin vaikutusta ylähengitystieinfektiossa. 12 viikon valkosipulin käyttö vähensi flunssan toistumista ja kestoa plaseboryhmään verrattuna. Budoff ryhmineen selvitti vuonna 2006 kaksoissokkoistetussa plasebokontrolloidussa tutkimuksessa kylmäkypsennysvalkosipulin vaikutusta vuoden ajan 19:llä statiineja käyttäneellä henkilöllä. Valkosipuliryhmässä havaittiin verrokkiin nähden 67 % vähennys verisuonten seinämän plakin muodostuksessa. Veren homokystiiniarvot alenivat, samoin haitallinen LDL, ja hyödyllinen HDL lisääntyi. Ushirotake ryhmineen selvitti vuonna 2004 kylmäkypsennysvalkosipulin vaikutusta 272 henkilöllä. 152 henkilöä kuului tuotetta käyttävään ryhmään ja loput 118 kontrolliryhmään. Valkosipuliryhmässä flunssan oireiden kesto lyheni merkityksellisesti verrokkiryhmään nähden, flunssan esiintymistiheys väheni myös testiryhmällä merkittävästi.
Käytössä huomioitavaa
Tuore valkosipuli saattaa ärsyttää herkkämahaisia. Se saattaa myös allergisoida, aiheuttaen ihottumaa. Verenohennuslääkkeiden käyttäjien tulisi mainita valkosipulin käytöstä lääkärille.
Lähteet
1. Terveyskasvit, Otava: Michael Castleman 2. Alder R, Lookinland S, Berry JA, et al. A systematic review of the effectiveness of garlic as an anti-hyperlipidemic agent. J Am Acad Nurse Pract 2003;15(3):120-129. 3. Holzgartner H, Schmidt U, Kuhn U. Comparison of the efficacy and tolerance of a garlic preparation vs. bezafibrate. Arzneimittelforschung 1992;42(12):1473-1477 4. Steiner M, Khan AH, Holbert D, et al. A double-blind crossover study in moderately hypercholesterolemic men that compared the effect of aged garlic extract and placebo administration on blood lipids. Am J Clin Nutr 1996;64(6):866-870. 5. Mader FH. Treatment of hyperlipidaemia with garlic-powder tablets. Arzneim Forsch/Drug Res 1990;40(II):1111-1116. 6. Orekhov AN, Pivovarova EM, Tertov VV. Garlic powder tablets reduce atherogenicity of low density lipoprotein. A placebocontrolled double-blind study. Nutr Metab Cardiovascular Dis 1996;6:21-31. 7. Josling P. Preventing the common cold with a garlic supplement: a double-blind, placebo-controlled survey. Adv Ther 2001;18(4):189-193. 8. Budoff, M. Inhibition of Plaque Formation in the Coronary Artery; 2006. J. Nutr. 136 Suppl 3: S741-4 Ushirotake, T., et al., 2004. Rinshouiyaku. 20: 785-793. Prevention of common cold. 1999. Macan, N. et al. Aged Garlic Extract may be safe for patients on Warfarin therapy. J. Nutrition 136: 7936-795S