Valeriaana
Yleistä tietoa
Valeriaanaa käytetään laajalti unettomuuteen hermostolliseen jännittyneisyyteen ja rauhattomuuteen. Se on oletettavasti saanut nimensä latinan sanasta valere, joka tarkoittaa tervettä ja voimakasta. Tieto valeriaanan ominaisuudesta lievittää hermostollista jännittyneisyyttä ja toimia rauhoittavana ulottuu 2000 vuoden taakse. Eräs lääketieteen isistä Galen käytti 100-luvulla valeriaanaa univaikeuksien hoitamisessa. Valeriaana tuli suosituksi Euroopassa ja Amerikassa 1800-luvulla, lääkkeenä, kunnes barbituraatit syrjäyttivät sen.
Alustava, ihmistutkimuksista saatu tieteellinen näyttö subjektiivisella tasolla osoittaa valeriaanan parantavan unen laatua. Zieglerin ryhmän huolellisesti suoritettu 6 viikon polikliininen tutkimus (plasebokontrolloimaton) 202 potilaalla, joilla oli ollut keskimäärin 3,5 kuukauden ajan univaikeuksia, osoitti valeriaanan (600 mg/pv standardoitua valeriaanauutetta LI 156) tehon 10 mg/pv bentsodaitsepiini oxazepamiin verrattuna toimivan yhtä tehokkaasti. Hoitotulokset luokiteltiin hyvin hyviksi, valeriaanapotilailla 83% ja oxazepamryhmällä 73%. Sivuvaikutuksia esiintyi 28%:lla valeriaanapotilaista ja 36%:lla oxazepam-potilaista, ne olivat lieviä tai kohtalaisia.v
Huonounisilla vaikutus on ollut parempi. Käytön säännöllisyys on aiemmissa tutkimuksissa havaittu antavan paremman tuloksen kuin tilapäinen käyttö. Pidempään käytettynä teho paranee.Vaikuttavat aineet
Valeriaanasta tunnetaan noin 150 yhdistettä, joita kaikkia ei ole tutkittu seikkaperäisesti. Valeriaana standardoidaan usein haihtuvaöljy valereenihapon mukaan 0,3 %:ksi tai 0,8 %:ksi. Kuivatussa rohdoksessa on 0,5-2 % valepotriaatteja (iridioideja): valtraattia, isovaltraattia, asevaltraattia ja ditrovaltraattia, lisäksi vähäinen määrä alkaloideja: valerianiini ja metylpyrrylketoni. Valepotriaatit hajoavat muiksi aktiiviksi yhdisteiksi, joita ovat mm. baldrinaali ja homobaldrinaali. Keskushermostovaikutusten takana näyttävät olevan flavonoidiglukosidi linariini, flavoni 6-metyyliapigeniini ja flavanoniglukosidi 2S(-) hesperidiini, jotka saavat aikaan jännittyneiden sileiden lihasten rentoutumista. Valeriaanan yhdisteiden yhteisvaikutus saattaa olla kliinisen aktiivisuuden taustalla. Eräissä tutkimuksissa on osoitettu, että eräillä valeriaanan aineosilla on vuorovaikutus gamma-aminovoihapon (GABA) metaboliaan aivoissa ja aineosien vuorovaikutuksen niiden reseptorien kanssa, jotka välittävät rauhoittavan vaikutuksen keskushermostoon.
Vaikutus ja käyttö
Valeriaanassa kuten muissakin kasvirohdoissa on lukuisia tunnettuja vaikuttavia yhdisteitä, joiden pitoisuudet vaihtelevat kasvupaikan ja –kausien mukaan. Ihmiset reagoivat eri tavoin eri yhdisteisiin, minkä vuoksi yhdellä kasvirohdoksella on havaittu hämmentävän monia vaikutuksia. Tieteellisesti kiinnostavaksi rohdoksen vaikutus muuttuu vasta silloin kun se voidaan havaita mahdollisimman monella eri henkilöllä samanlaisessa tutkimusasetelmassa. Tieteellisen näytön laadun ja määrän ja tulosten samankaltaisuuden mittaamisessa käytetään luokitusta seuraavalla tavalla:
Valeriaanan tutkimusnäyttö:
1. Unettomuudessa
2. Levottomuudessa, pelokkuudessa
3. Rauhoittavana
Unettomuus: annostetaan 400-900 mg (1,5-3 g juurta) vesi- tai vesi-alkoholiuutetta ½-1 tunti ennen nukkumaan menoa. Valeriana on hyvin siedetty 4-6 viikon käytössä. Jännitystä laukaisemaan: annostetaan 100 mg vesi- tai vesi-alkoholiuutetta ennen stressaavaa tilaisuutta. Teenä käytettynä: annostetaan 1,5-3 g juurta, lisätään kiehuvaa vettä ja annetaan hautua 5-10 minuuttia.
Käytössä huomioitavaa
Valeriana on saanut USA:ssa elintarvike- ja lääkeviraston yleisesti turvalliseksi havaittu-luokituksen, kun annos on 400-600 mg vesi- tai vesi-alkoholiuutosta päivässä (vastaa 1,5-2,2 g kasvia). Ei tunnettuja allergisia reaktioita
Sivuvaikutuksina saattaa joillakin esiintyä uneliaisuutta, väsymystä, rauhattomuutta, alilämpöisyyttä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Valeriana ei ole vaikutukseltaan rauhoittava, mutta sen on havaittu lievästi vaikuttavan reaktioaikaan, keskittymiseen tai koordinaatiokykyyn verrattuna bentsodiatsepiinilääkkeiden vaikutuksiin. Valeriana saattaa hidastaa ajatustyöskentelyä muutaman tunnin ajan nauttimisen jälkeen. Suuret annokset pitkään käytettynä ovat joillekin aiheuttaneet riippuvuutta.
Käytettävä varoen maksan toimintaongelmien yhteydessä. Leikkausten jälkeen valeriaanan käyttöä ei suositella. Rauhoittavien lääkkeiden ja valeriaanan yhteiskäytön vaikutuksia tulee tarkkailla mahdollisten tehostuneiden vaikutusten takia. Ei ole suositeltavaa ajaa autoa (rekka-auton kuljettaja, linja-auton kuljettajat) tai käyttää raskaita koneita valeriaanan käytön aikana. Vaikka testeissä ei ole osoitettu valeriaanan toimivan rauhoittavien lääkkeiden tapaan, on syytä kuitenkin olla varovainen.
Raskauden ja imeytyksen aikana ei ole suositeltavaan käyttää valeriaanavalmisteita.
Valeriaana ei suositella käytettävän keskushermostolääkkeiden kanssa samanaikaisesti valeriaanan mahdollisesti lääkevaikutusta tehostavan ominaisuuden takia, vaikka tätä ei ole osoitettu tutkimuksin. Ei suositella beetasalpaajien kanssa käytettäväksi. Alkoholi saattaa tehostaa valeriaanan vaikutusta.