E-vitamiini

 Jaa 

Yleistä tietoa

E-vitamiini on ryhmä rasvaliukoisia antioksidantteja, jota keho ei muodosta. Sitä on saatava ravinnosta ja se varastoituu tehokkaasti rasvakudokseen. Ravinnossa E-vitamiinia on runsaimmin kasviöjyissä ja pähkinöissä. E-vitamiinin puutosoireiden esiintyminen on harvinaista.

Auringonkukkaöljy sisältää runsaasti E-vitamiinia.

Pointti

Mitä enemmän kulutat energiaa, sitä enemmän tarvitset E-vitamiinia

Vaikuttavat aineet

Luonnossa esiintyvä E-vitamiini on kahdeksaa eri kemiallista muotoa (alfa-, beeta-, gamma- ja deltatokoferoli sekä alfa-, beeta-, gamma- ja deltatokotrienoli ), joiden biologinen aktiivisuus on eri suuruinen. d-alfatokoferoli on näistä biologisesti aktiivisin ja sillä on vain yksi esiintymismuoto (isomeeri).

E-vitamiinin synteettinen muoto on dl-alfatokoferoli, jolla on kahdeksan erilaista esiintymismuotoa (isomeeria). Niistä vain yksi (noin 12 % synteettisistä molekyyleistä) on täysin samalainen ja yhtä suuren vaikutuksen aikaan saava kuin luonnollinen d-alfatokoferoli. Muiden seitsemän synteettisen isomeerin biologinen aktiivisuus on alhaisempi, ollen 21-90 % d-alfatokoferolin vaikutuksesta.

Vaikutus ja käyttö

E-vitamiini suojaa elimistön rasvaisia rakenteita (mm. solukalvojen monityydyttymättömiä rasvahappoja ja veren rasvahappoja) happiradikaalien rappeuttavilta vaikutuksilta. Happiradikaaleja syntyy elimistön normaaleissa enenrgiantuotantoprosesseissa. E-vitamiinia onkin runsaasti happipitoisissa ja paljon happea käyttävissä soluissa ja kudoksissa, kuten punasolut, keuhkot ja hermosto.

Antioksidanttivaikutuksensa lisäksi E-vitamiini osallistuu immuunipuolustukseen, geenien ilmentymiseen ja aineneenvaihdunnan proseseihin. Alfatokoferoli ehkäisee proteiininikinaasi-C:n aktiivisuutta. Tämä entsyymi vaikuttaa solujen jakautumiseen ja erilaistumiseen sileässä lihaksessa sekä verihiutaleiden ja valkosolujen (monosyyttien) muodostumiseen.

Kun verisuonten seinämien soluissa on riittävästi E-vitamiinia, ne pystyvät ehkäisemään veren osasten tarttumista suonen seinämiin ts. estämään verisuonten tukkeutumista. E-vitamiini lisää arakinonihapon muodostumista ehkäisevien entsyymien tuottoa, mikä puolestaan lisää verisuonten laajentumista aiheuttavan ja verihiutaleiden kokkaroitumista ehkäisevän prostasykliinin vapautumista.

Ihmisen elimistössä E-vitamiini toimii yhteistyössä muiden antioksidanttien (etenkin C-vitamiini, sinkki ja seleeni) kanssa. Ihmisillä suoritetuissa tutkimuksissa on saatu nayttöä riittävän E-vitamiinitason syövältä suojaavasta vaikutuksesta – etenkin yhdessä muiden antioksidanttien kanssa. Sitä käytetään myös korkean riskin henkilöillä sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseen sekä ikääntymiseen liittyvien rappeumatilojen ehkäisemiseen (mm. silmänpohjan ikärapeuma, muistihäiriöt, Alzheimerin tauti). E-vitamiinia on käytetty tuloksellisesti myös ihon ja limakalvojen ärsytys- ja tulehdustiloissa osana muuta hoitoa.

Käytössä huomioitavaa

E-vitamiinin tarvetta lisää raskas fyysinen rasitus, runsas monityydyttymättömien rasvahappojen käyttö, korkeat veren rasva-arvot ja elimistön korkea rautapitoisuus.

E-vitamiinin puute on harvinaista, se liittyy useimmiten vähäisiin rasvavarastoihin (alipaino), rasvojen imeytymishäiriöön tai nopeaan suureen solutuhoon (kudoskuolio). Puutosoireet kuten tasapainoaistin heikentyminen, lihasheikkous ja näkökyvyn häiriöt tulevat esille vasta vuosien puutoksen jälkeen.

E-vitamiinin päivittäinen saantisuositus on miehillä 10 mg/vrk ja naisilla 8 mg/vrk, kuitenkin raskauden aikana 10 mg/vrk ja imettävillä 11 mg/vrk.

E-vitamiinin turvallisen käytön rajat ovat melko laajat. Jatkuvan päivittäisen saannin turvallinen yläraja on 300 mg/vrk. Terve aikuinen voi kuitenkin käyttää suuriakin annoksia E-vitamiinia (100-800 mg/vrk) useita viikkoja ilman sivuvaikutuksia. Yli 1000 IU/vrk on todettu aiheuttavan väsymystä, pahoinvointia, kaksoiskuvia, lihasheikkoutta ja ruoansulatuskanavan kipuja. Suuret E-vitamiinipitoisuudet voivat hidastaa veren hyytymistä, heikentää muiden rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä, hidastaa luuston lujittumista ja A-vitamiinin ottoa maksasta.

Lisätietoa

Eniten E-vitamiinia sisältävät elintarvikkeet (Fineli) http://bot.fi/bwp

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed

Lähteet

1. Brion LP, Bell EF, Raghuveer TS. Vitamin E supplementation for prevention of morbidity and mortality in preterm infants. Cochrane Database Syst Rev;4:CD003665.
2. Burton GW, et al. Human plasma and tissue alpha-tocopherol concentrations in response to supplementation with deuterated natural and synthetic vitamin E. Am J Clin Nutr 1998; 67: 669-84
3. Dietrich M, Traber MG, Jacques PF, Cross CE, Hu Y, Block G. Does γ-tocopherol play a role in the primary prevention of heart disease and cancer? A review. Am J Coll Nutr 2006;25:292-9.
4. EFSA Scientific Committee on Food, Scientific Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies. TOLERABLE UPPER INTAKE LEVELS FOR VITAMINS AND MINERALS. February 2006.
5. Espeland MA. Preventing cognitive decline in usual aging. Arch Intern Med 2006;166:2433-4.
6. Evans J. Primary prevention of age related macular degeneration. BMJ 2007;335:729.
7. Isaac MGEKN, Quinn R, Tabet N. Vitamin E for Alzheimer's disease and mild cognitive impairment (review). Cochrane Database Syst Rev 2008;(3):CD002854.
8. Kiyose C, et al. Biodiscrimination of alpha-tocopherol stereoisomers in humans after oral administration. Am J Clin Nutr 1997 (Mar); 65 (3): 785-9
9. Knekt P, Reunanen A, Jarvinen R, Seppanen R, Heliovaara M, Aromaa A. Antioxidant vitamin intake and coronary mortality in a longitudinal population study. Am J Epidemiol 1994;139:1180-9.
10. Kowdley KV, Mason JB, Meydani SN, Cornwall S, Grand RJ. Vitamin E deficiency and impaired cellular immunity related to intestinal fat malabsorption. Gastroenterology 1992;102:2139-42.
11. Lee I-M, Cook NR, Gaziano JM, Gordon D, Ridker PM, Manson JE, et al. Vitamin E in the primary prevention of cardiovascular disease and cancer: the Women's Health Study: a randomized controlled trial. JAMA 2005;294:56-65.
12. Sen CK, Khanna S, Roy S. Tocotrienols: vitamin E beyond tocopherols. Life Sci 2006;78:2088-98.
13. Tanyel MC, Mancano LD. Neurologic findings in vitamin E deficiency. Am Fam Physician 1997;55:197-201.
14. Traber MG. Vitamin E regulatory mechanisms. Annu Rev Nutr 2007;27:347-62.
15. Wu K, Willett WC, Chan JM, Fuchs CS, Colditz GA, Rimm EB, et al. A prospective study on supplemental vitamin E intake and risk of colon cancer in women and men. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2002;11:1298-304.