Kalsium

 Jaa 

Yleistä tietoa

Kalsium on elimistön yleisin kivennäisaine ja sitä tarvitaan lukuisissa elimistön normaalia toimintaa ylläpitävissä prosesseissa. Valtaosa elimistön 1000-1200 grammasta kalsiumia on kudoksiin sitoutuneena ja vain alle prosentti on vapaana ionisoituneen kalsiumina.

Kalsiumia saadaan runsaasti mm. maidosta ja maitotaloustuotteista, lehti- ja parsakaalista, mantelista, soijasta, pähkinöistä, kivennäisvesistä, ruotoineen syötävistä kaloista ja täydennetyistä elintarvikkeista, kuten soijavalmisteista tai tuoremehuista, joihin on lisätty kalsiumia.

Kalsiumin imeytymiseen vaikuttaa elimistön kalsiumin ja D-vitamiinin taso, ikä, hormonitasapaino, mahan pH ja ravinnon valkuaisaine- ja kuitupitoisuus.

Kalsiumin puutos aiheuttaa luiden haurastumista eli osteoporoosia, tuntohäiriöitä ja lihaskramppeja. Runsaasta maitotaloustuotteiden käytöstä huolimatta luuston heikentyminen on yleistynyt Suomessakin merkittävästi. Tälle voi olla selityksenä imeytymistä heikentävät seikat sekä se, että kalsiumin imeytymiseen suolistosta tarvitaan D-vitamiinia ja magnesiumia ja sen luuhun sitoutumiseen tarvitaan K-vitamiinia, eikä näiden ravinteiden saanti kaikilla ole optimaalisella tasolla.

Kalsium sitoutuu useiden muiden aineiden kanssa esim. kalsiumkarbonaatti sitoo mahalaukussa mahahappoja – sitä onkin yhdessä magnesiumkarbonaatin kanssa liikahappoisuuden hoitoon käytetyissä valmisteissa.

Mantelit ovat hyvä kalsiumin lähde.

Vaikuttavat aineet

Ravinnon kalsium voi olla useissa eri muodoissa, esim. kalsiumkarbonaatti, -sitraatti, -fosfaatti, -laktaatti ja -glukonaatti. Elimistössä aktiivinen muoto on ionisoitunut kalsium.

Vaikutus ja käyttö

Kalsium on oleellinen solujen nestepaineen ja solukalvojen läpäisevyyden säätelyssä sekä elimistön nestetasapainon säätelyssä. Sitä tarvitaan sydämen normaaliin toimintaan, hormonien tuotantoon, luun, hampaiden ja sidekudoksen muodostumiseen sekä äidinmaidon tuotantoon. Kalsium osallistuu myös veren hyytymisprosessiin, normaaliin lihassupistukseen, hermoinpulssin kulkemiseen, näköaistimuksen välitykseen, solunjakautumiseen ja glykogeenin aineenvaihduntaan.

Kalsiumtasapaino on hyvin säädeltyä eikä veren tai kudosten kalsiumpitoisuus yleensä nouse haitalliseksi ilman sille altistavaa tilaa, kuten luusyöpä, hypertyroidismi, hyperparatyroidismi tai liiallinen D-vitamiinin saanti. Liiallisesta kalsiumin saannista seuraa muiden mineraalien (etenkin rauta) imeytymishäiriöitä, hyperkalsiuriaa, munuaiskiviä, pehmytkudosten kalkkeutumista, elimistön entsyymitoiminnan häiriöitä ja ummetusta.

Kalsiumisen vähäisen saannin aikana käytetään luustoon sitoutunutta kalsiumia ja imeytyminen tehostuu. Puutokselle altistaa imeytymisen heikkeneminen, tarpeen lisääntyminen tai poistumisen kiihtyminen.

Kalsiumin imeytymistä heikentää D-vitamiinivaje, ikääntyminen, hapoton maha, runsaasti ravintokuitua sisältävä ruoka (täysjyväviljan ja palkokasvien fytaatit muodostavat imeytymätöntä kalsiumfytaattia), ravinnon oksalaatit (raparperin, mansikoiden, pinaatin, suklaan ja teen oksalaatit muodostavat imeytymätöntä kalsiumoksalaattia) ja imeytymätön rasva (rasvaripuli) sitoo kalsiumia imeytymättömään muotoon.

Kalsiumin tarve kasvaa raskauden ja runsaan kasvun aikana. Sen kulutus lisääntyy jatkuvan voimakkaan fyysisen rasituksen aikana. Kalsiumin poistumista elimistöstä kiihdyttää runsaasti proteiineja tai natriumia sisältävä ruoka sekä runsas kahvin tai alkoholin käyttö. Eritys lisääntyy myös vaihdevuosien jälkeen.

Kalsiumia käytetään alhaisen kalsiumpitoisuuden aiheuttamien tilojen ehkäisyyn ja hoitoon esim. alentunut luuntiheys (osteopenia), luuston haurastuminen (osteoporoosi), riisitauti, osteomalasiaa (luiden haurastumakivut), mahahappoja neutraloivana ja alentamaan liian korkeita fosfaattipitoisuuksia munuaissairailla.

Kalsium käytetään tutkimustiedon perusteella myös:

Kuukautisia edeltävän oireyhtymän (PMS) oireilun ehkäisyyn ja hoitoon.

Raskaudenaikaisten jalkakramppien tai korkea verenpaineen (pre-eklampsia) hoitoon, etenkin jos saati muutoin on alhaista.

Alentamaan paksusuolen ja peräsuolen syövän riskiä ja ehäisemään niiden uusiutumista.

Turvaamaan siskiön kalsiumin saanti.

Kortikosteroidien aiheuttaman luiden haurastumisen ehkäisyyn.

Alentamaan kilpirauhastasoja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä.

Normaalipainon saavuttamiseen (tukee laihdutusta) ja ylläpitämiseen.

Naisten aivohalvauksian estoon.

Lasten fluorimyrkytyksen estoon yhdessä C- ja D-vitamiinin kanssa.

Ehkäisemään hampaiden menettämistä vanhuksilla.

Viitteitä kalsiumin vaikutuksesta aon saatu myös seuraavissa tilanteissa, mutta tieteellistä arviota tehosta ei voi tehdä aineiston riittämättömyyden vuoksi:

Kalsium ja D-vitamiini saattaa ehkäistä kaatumisia vähentämällä horjumista ja auttamalla pitämään verenpaineen normaalina.

Runsaasti kalsiumia saavilla (kalsium ja D-vitamiini yhdessä) näyttäisi olevan alhaisempi riski sairastua metaboliseen oireyhtymään ja II-tyypin diabetekseen.

1400-1500 mg kalsiumia ja 27,5 µg D3-vitamiinia (kolekalsiferoli) päivittäin saavilla iäkkäämmillä naisiilla on 60 % pienempi riski sairastua syöpiin.

Käytössä huomioitavaa

Kalsiumin saantisuositus on 6-11 kk:lle vauvoille 540 mg/vrk, 1-5 vuotiaille 600 mg/vrk, 6-9 v:lle 700 mg ja 10-17 v:lle 900 mg/vrk. Aikuisten saantuisuositus 800 mg/vrk, kuitenkin raskauden ja imetyksen aikana 900 mg/vrk.

Päivittäisen turvallisen saannin ylärajaa lapsille ja nuorille ei ole asetettu. Aikuisille päivittäisen saannin yläraja on 2500 mg/vrk.

Kalsiumilla voi olla yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa. Turvallisinta on ottaa kalsium vähintään 2 tuntia lääkkeen oton jälkeen, jotta lääkkeet ehtivät imeytyä häiriöttä. Lääkepakkauksessa on tarkemmat ohjeet mikäli sellaisia tarvitaan.

Lisätietoa

Eniten kalsiumia sisältävät ruuat (Fineli): http://bot.fi/c4h

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed

Lähteet

1. Ariyan CE, Sosa JA. Assessment and management of patients with abnormal calcium. Crit Care Med 2004;32:S146-54.
2. Bertone-Johnson ER, Hankinson SE, Bendich A, et al. Calcium and vitamin D intake and risk of incident premenstrual syndrome. Arch Intern Med 2005;165:1246-52.
3. Bischoff-Ferrari HA, Dawson-Hughes B, Willett WC, et al. Effect of Vitamin D on falls: a meta-analysis. JAMA 2004;291:1999-2006.
4. Bo-Linn GW, Davis GR, Buddrus DJ, et al. An evaluation of the importance of gastric acid secretion in the absorption of dietary calcium. J Clin Invest 1984;73:640-7.
5. Bolland MJ, Avenell A, Baron JA, et al. Effect of calcium supplements on risk of myocardial infarction and cardiovascular events: meta-analysis. BMJ 2010;341:c3691.
6. Bolland MJ, Barber PA, Doughty RN, et al. Vascular events in healthy older women receiving calcium supplementation: randomised control trial. BMJ 2008;336:262-6.
7. Boonen S, Body JJ, Boutsen Y, et al. Evidence-based guidelines for the treatment of postmenopausal osteoporosis: a consensus document of the Belgian Bone Club. Osteoporos Int 2005;16:239-54.
8. Bucher HC, Cook RJ, Guyatt GH, et al. Effects of dietary calcium supplementation on blood pressure. A meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA 1996;275:1016-22.
9. Butner LE, Fulco PP, Feldman G, et al. Calcium carbonate-induced hypothyroidism. Ann Intern Med 2000:132:595.
10. Chlebowski RT, Johnson KC, Kooperberg C, et al. Calcium plus vitamin D supplementation and the risk of breast cancer. J Natl Cancer Inst 2007;100:1581-91.
11. Cho E, Smith-Warner SA, Spiegelman D, et al. Dairy foods, calcium, and colorectal cancer: a pooled analysis of 10 cohort studies. J Natl Cancer Inst 2004;96:1015-22.
12. Dagnelie PC, Schuurman AG, Goldbohm RA, Van den Brandt PA. Diet, anthropometric measures and prostate cancer risk: a review of prospective cohort and intervention studies. BJU Int 2004;93:1139-50.
13. Friedman PA, Bushinsky DA. Diuretic effects on calcium metabolism. Semin Nephrol 1999;19:551-6.
14. Gonzalez AJ, White E, Kristal A, Littman AJ. Calcium intake and 10-year weight change in middle-aged adults. J Am Diet Assoc. 2006l;106:1066-73.
15. Gueguen L, Pointillart A. The bioavailability of dietary calcium. J Am Coll Nutr 2000;19:119s-136s.
16. Hofmeyr GJ, Atallah AN, Duley L. Calcium supplementation during pregnancy for preventing hypertensive disorders and related problems. Cochrane Database Syst Rev 2006;3:CD001059.
17. Lin J, Manson JE, Lee IM, et al. Intakes of calcium and vitamin D and breast cancer risk in women. Arch Intern Med 2007;167:1050-9.
18. Manson JE, Allison MA, Carr JJ, et al. Calcium/vitamin D supplementation and coronary artery calcification. Menopause 2010;17:683-91.
19. Margolis KL, Ray RM, Van Horn L, et al. Effect of calcium and vitamin D supplementation on blood pressure: the Women's Health Initiative Randomized Trial. Hypertension 2008;52:847-55.
20. Papadimitropoulos E, Wells G, Shea B, et al. Meta-analyses of therapies for postmenopausal osteoporosis. VIII: Meta-analysis of the efficacy of vitamin D treatment in preventing osteoporosis in postmenopausal women. Endocr Rev 2002;23:560-9.
21. Pattanaungkul S, Riggs BL, Yergey AL, et al. Relationship of intestinal calcium absorption to 1,25-dihydroxyvitamin D [1,25(OH)2D] levels in young versus elderly women: evidence for age-related intestinal resistance to 1,25(OH)2D action. J Clin Endocrinol Metab 2000;85:4023-7.
22. Pittas AG, Lau J, Hu FB, Dawson-Hughes B. The role of vitamin d and calcium in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis. J Clin Endocrinol Metab 2007;92:2017-29.
23. van Mierlo LA, Arends LR, Streppel MT, et al. Blood pressure response to calcium supplementation: a meta-analysis of randomized controlled trials. J Hum Hypertens 2006;20:571-80.
24. Warensjo E, Byberg L, Melhus H, et al. Dietary calcium intake and risk of fracture and osteoporosis: prospective longitudinal cohort study. BMJ 2011;342:d1473.
25. Weingarten MA, Zalmanovici A, Yaphe J. Dietary calcium supplementation for preventing colorectal cancer and adenomatous polyps. Cochrane Database Syst Rev 2004;(1):CD003548.