Kromi
Yleistä tietoa
Kromia löytyy luonnosta monissa muodoissa. Hedelmämehut, täysjyvätuotteet, maksa, maapähkinät, viinirypäleet, hunaja, punainen liha, munan keltuainen, juusto, hedelmämehu, hedelmät, mustapippuri sekä timjami ovat ravinnosta saatavan kromin lähteitä. Kasvit eivät tarvitse kromia, joten kasvisten, hedelmien kromipitoisuus riippuu niiden kasvumaaperän pitoisuudesta. Jalostetuista hiilihydraattituotteista kromin määrä voi vähetä jopa 80%, joten kromin saanti nykypäivänä teollisen tuotannon myötä ravinnosta on vähentynyt.
Kromipitoisuus on korkea heti syntymän jälkeen, mutta kymmenen ikävuoden jälkeen se laskee huomattavasti. Ikääntymisen myötä kromin pitoisuus laskee ja osa tutkijoista arvelee, että tämä saattaa liittyä ennenaikaiseen ikääntymiseen.
Täysjyväviljoissa on kromia
Pointti
Leivinhiiva on erityisen hyvä kromilähde, sillä sen kromi on GTF-muodossa, joten se on vähintään 10 kertaa tehokkaampaa kuin muista ravintolähteistä saatu kromi.
Vaikuttavat aineet
Kromi on hivenaine ja se osallistuu mm. hiilihydraattien sekä rasvojen aineenvaihduntaan. Kromia tarvitaan lisäksi sokeriaineenvaihdunnan ja hermoston toimintaan sekä veren sokerin säätelyyn Kromin puutteen arvellaan olevan yleistä. N. 90 % aikuisväestöstä kärsinee kromin puutteesta, sillä kromin imeytyvässä muodossa (trivalentti) olevaa kromia on n. 2 prosenttia ravinnosta saatavasta 50 mikrogramman annoksesta. Kromia imeytyy suolistossa vain vähän (0,5-2%) ellei kromi ole GTF-muodossa.
Vaikutus ja käyttö
Kromin puutostiloihin liittyviä oireita ovat näläntunne, painonnousu, hermostuneisuus, ärtyneisyys, sekavuus, janontunne, masennus, alkoholi-intoleranssi, poikkeavat rasva-arvot, lihasheikkous, siittiöiden määrän vähentyminen ja heikentynyt hedelmällisyys.
Diabetes: Matala kromipitoisuus on yhdistetty heikkoon glukoositoleranssiin ja liian vähäinen kromimäärä ravinnossa nostaa tyypin 2 diabeteksen riskiä osalla ihmisistä. 13 tutkimuksessa 15 tutkimuksen joukosta jossa oli 11 satunnaistettua vertailevaa koetta ja joiden osallistujamäärä oli lähes 1700 henkilöä, havaittiin vähintään yhdessä glykeemisen tarkastuksen arvossa merkittävää parannusta kromivalmisteita käyttäneillä henkilöillä (Balk EM et al. Diabetes Care 2007:30(8):2154-2163.
Sepelvaltimotautiin: Kromitaso sepelvaltimopotilailla on matalampi kuin terveillä ja kromipuutteen on arveltu olevan yksi sydän- ja verisuonitautien erillisistä riskitekijöistä. Joidenkin tutkimusten mukaan kromi saattaa alentaa riskiä alentamalla haitallisen LDL-kolesterolin määrää ja parantamalla hyödyllisen HDL-kolesterolin määrää veressä.
Kaihiin: Kromin antioksidanttivaikutus vaikuttaa glukoositasapainoon, joten se saattaa suojata kaihilta. Uusien tutkimusten mukaan kaihia sairastavien diabeetikkojen kromitaso on matalampi kuin niillä, joilla ei ole kaihia.
Painonpudotukseen: Koska kromi vaikuttaa näläntunteeseen ja rasva-aineenvaihduntaan, niin se voi olla apuna painonhallinnassa.
Annostus: Kromin uusi EU RDA-suositus on 40 mikrogrammaa. Yleisesti mitä enemmän ruokavaliossa on hiilihydraatteja, sitä suurempi on kromin tarve. Valmisteet imeytyvät parhaiten C-vitamiinin yhteydessä, kalsiumia sisältävät valmisteet heikentävät kromin imeytymistä.
Käytössä huomioitavaa
Turvallinen valmisteiden enimmäismäärä on 10 mg (10 000 mikrogrammaa) päivässä. Kromin annsomääriä ei pidä ylittää, liian suuri määrä vaikuttaa sinkin ja raudan imeytymiseen.
Kromin heksavalenttimuoto (jota käytetään teollisuudessa) on myrkyllistä ja se voi aiheuttaa iholla sekä limakalvoilla haavaumia, munuais- ja maksavaurioita sekä syöpää.
Lähteet
1. Tri Brewer S., Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2011