Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rauta

Share/Save/Bookmark

Yleistä tietoa

Rauta on mineraali, jota tarvitaan hapen ja hiilidioksidin kuljettamiseen elimistössä. Se on osana monissa entsyymeissä, joita tarvitaan aineenvaihduntareaktioissa.

Hyviä raudan lähteitä ovat: liha, sisäelimet, kana, kala, pavut ja täysjyvävilja. Eläinkunnan tuotteista saatava hemirauta imeytyy paremmin kuin kasvikunnan ei-hemirauta. Ravinnon C-vitamiini edistää raudan imeytymistä. Imeytymistä estävät tee, kahvi ja maitotuotteet.
Täysjyväviljassa on rautaa.

Täysjyväviljassa on rautaa.

Vaikuttavat aineet

Rauta esiintyy ferro- (Fe2+) ja ferrimuodossa (Fe3+), jotka herkästi muuttuvat toisikseen useissa hapetus-pelkistysreaktioissa. Elimistössä raudasta (riittävän raudan saannin aikana naisilla 2,3 g ja miehillä n. 3,8 g) suurin osa on punasolujen hemoglobiinissa ja lihasten myoglobiinissa. Noin kolmannes raudasta on varastoituna pernaan, maksaan ja luuytimeen ferritiini- ja hemosideriini-muodoissa.

Vaikutus ja käyttö

Kehon raudan määrään säädellään imeytymisen kautta; imeytyminen tehostuu raudan puutteessa. Rautaa tarvitaan punasolujen hemoglobiiniin, jotta happea voidaan kuljettta keuhkoista kehon eri osiin ja hiilidioksidia keuhkoihin poistettavaksi.

Rautaa käytetään raudanpuutteen ehkäisyyn ja hoitoon, esim. anemian ja siitä johtuvan väsymyksen hoitoon. Rauta on todennäköisesti tehokas myös oppimisvaikeuksien hoidossa; se tehostaa ajattelua, oppimista ja muistia raudan puutteesta kärsivillä lapsilla. Rauta auttaa vähentämään verenpainelääke ACE-estäjän (mm. kaptopriili, enalapriili, lisinopriili, jne) haittavaikutuksena esiintyvää yskää. Jopa 20 %:lla sydämen vajaatoimintaa sairastavilla on raudan puutetta ja heillä rauta voi lievittää vajaatoiminnan oireita.

Raudan mahdollisesta hyödystä on saatu viitteitä tutkimuksissa, mutta tutkimusaineiston vähäisyyden vuoksi tieteellistä arvioita tehosta ei voi vielä tehdä seuraavissa tiloissa::

Tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriö (ADHD).
Väsymys. On joitain todisteita siitä, että rautalisä saattaa parantaa selittämätöntä väsymystä naisilla, joilla ei ole anemiaa.
Urheilullisen suorituskyvyn parantaminen.
Säärihaavat.
Crohnin tauti (suolistosairaus).
Masennus.
Naisten hedelmättömyys.
Runsaat kuukautiset.
Levottomat jalat-oireyhtymä.

Käytössä huomioitavaa

Raudan saantisuositus on iän ja sukupuolen mukainen:

Lapset: 6 kk-5 v:lle 8 mg/vrk, 6-9 vuotiaille 9 mg/vrk ja 10-13 v:lle 11 mg/vrk.

Tytöt/naiset: 14-60 vuotiaille 15 mg/vrk, kuitenkin vaihdevuosien jälkeen 9 mg/vrk.

Pojat/miehet: 14-17 vuotiaille 11 mg/vrk ja 18 vuoden iästä alkaen 9 mg/vrk.

Raudalle ei voida asettaa turvallisen käytön ylärajaa, koska raudan tarpeellisuus tai haitallisuus riippuu täysin elimistön rautavarannoista.

Raudan yliannostusoireena on vatsan ja suolen limakalvon heikentyminen (eroosio), pahoinvointi, oksentelu, närästys, vatsavaivat ripuli ja vaikeahoitoinen ummetus. Pitkäaikainen raudan liikasaanti ja elimistön rautapitoisuuden nousu (korkea ferritiini) voivat johtaa sekundääriseen (ei perinnölliseen) hemokromatoosiin, ihon tummumiseen, nivelkipuihin, maksavaurioon, haiman vaurioitumiseen ja syöpäriskin lisääntymiseen.

Lisätietoa

Eniten rautaa sisältävät ruuat (Fineli): http://bot.fi/c8a

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed

Lähteet

  1. Anker SD, Comin Colet J, Filippatos G, et al. Ferric carboxymaltose in patients with heart failure and iron deficiency. N Engl J Med 2009;361:2436-48.
  2. Baker RD, Greer FR; Committee on Nutrition. Diagnosis and prevention of iron deficiency and iron-deficiency anemia in infants and young children (0-3 years of age). Pediatrics 2010;126:1040-50.
  3. Beard J. Iron deficiency alters brain development and functioning. J Nutr 2003;133:1468S-72S.
  4. Cantilena LR, Klaassen CD. The effect of chelating agents on the excretion of endogenous metals. Toxicol Appl Pharmacol 1982;63:344-50.
  5. Carnielli VP, Da Riol R, Montini G. Iron supplementation enhances response to high doses of recombinant human erythropoietin in preterm infants. Arch Dis Child Fetal Neonatal Ed 1998;79:F44-8.
  6. Comparison of oral iron supplements. Pharmacist's Letter / Prescriber's Letter 2008;24(8):240811.
  7. Cook JD, Reddy MB. Effect of ascorbic acid intake on nonheme-iron absorption from a complete diet. Am J Clin Nutr 2001;73:93-8.
  8. Cook JD. Food iron availability: back to the basics. Am J Clin Nutr 1998;67:593-4.
  9. Danesh J, Appleby P. Coronary heart disease and iron status: Meta-analyses of prospective studies. Circulation 1999;99:852-4.
  10. Davidsson L, Almgren A, Sandstrom B, Hurrell RF. Zinc absorption in adult humans: the effect of iron fortification. Br J Nutr 1995;74:417-25.
  11. Fernandez-Gaxiola AC, De-Regil LM. Intermittent iron supplementation for reducing anaemia and its associated impairments in menstruating women. Cochrane Database Syst Rev 2011:CD009218.
  12. Garcia-Casal MN, Layrisse M, Solano L, et al. Vitamin A and beta-carotene can improve nonheme iron absorption from rice, wheat and corn by humans. J Nutr 1998;128:646-50.
  13. Hallberg L. Does calcium interfere with iron absorption? Am J Clin Nutr 1998;68:3-4.
  14. Iron for infants and toddlers. Pharmacist's Letter / Prescriber's Letter 2010:26(11);261108.
  15. Killip S, Bennett JM, Chambers MD. Iron deficiency anemia. Am Fam Physician 2007;75:671-8.
  16. Konofal E, Lecendreux M. Deron J, et al. Effects of iron supplementation on attention deficit hyperactivity disorder in children. Pediatr Neurol 2008;38:20-6.
  17. Lee SC, Park SW, Kim DK, et al. Iron supplementation inhibits cough associated with ACE inhibitors. Hypertension 2001;38:166-170.
  18. Lynch SR. Interaction of iron with other nutrients. Nutr Rev 1997;55:102-10.
  19. Morck TA, Lynch SR, Cook JD. Inhibition of food iron absorption by coffee. Am J Clin Nutr 1983;37:416-20.
  20. Rehman A, Collis CS, Yang M, et al. The effects of iron and vitamin C co-supplementation on oxidative damage to DNA in healthy volunteers. Biochem Biophys Res Comm 1998;246:293-8.
  21. Rossander-Hulten L, Brune M, Sandstrom B, et al. Competitive inhibition of iron absorption by manganese and zinc in humans. Am J Clin Nutr 1991;54:152-6.
  22. Sempos CT. Do body iron stores increase the risk of developing coronary heart disease? (commentary). Am J Clin Nutr 2002;76:501-3.
  23. Skikne BS, Lynch SR, Cook JD. Role of gastric acid in food iron absorption. Gastroenterology 1981;81:1068-71.
  24. Sokoll LJ, Dawson-Hughes B. Calcium supplementation and plasma ferritin concentrations in premenopausal women. Am J Clin Nutr 1992;56:1045-8.
  25. Solomons NW, Jacob RA. Studies on the bioavailability of zinc in humans: effects of heme and nonheme iron on the absorption of zinc. Am J Clin Nutr 1981;34:475-82.
  26. Tuomainen TP, Punnonen K, Nyyssonen K, Salonen JT. Association between body iron stores and the risk of acute myocardial infarction in men. Circulation 1998;97:1461-6.
  27. Ullen H, Augustsson K, Gustavsson C, Steineck G. Supplementary iron intake and risk of cancer: reversed causality? Cancer Lett 1997;114:215-6.
  28. Valberg LS, Flanagan PR, Chamberlain MJ. Effects of iron, tin, and copper on zinc absorption in humans. Am J Clin Nutr 1984;40:536-41.
  29. van der A DL, Peeters PH, Grobbee DE, et al. Dietary haem iron and coronary heart disease in women. Eur Heart J 2005;26:257-62.
  30. Verdon F, Burnand B, Stubi CL, et al. Iron supplementation for unexplained fatigue in non-anaemic women: double blind randomised placebo controlled trial. BMJ 2003;326:1124.
  31. Watkins DW, Khalafi R, Cassidy MM, Vahouny GV. Alterations in calcium, magnesium, iron, and zinc metabolism by dietary cholestyramine. Dig Dis Sci 1985;30:477-82.
  32. Whitney E, Cataldo CB, Rolfes SR, eds. Understanding Normal and Clinical Nutrition. Belmont, CA: Wadsworth, 1998.
  33. Zempsky WT, Rosenstein BJ, Carroll JA, Oski FA. Effect of pancreatic enzyme supplements on iron absorption. Am J Dis Child 1989;143:969-72.
Noudettu kohteesta https://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=Rauta&oldid=693