Ruusujuuri
Yleistä tietoa
Ruusujuuri (Rhodiola rosea L.) kuuluu Crassulaceae-heimoon ja se on kukinnoltaan puolipallomainen viuhko. Kukat ovat keltaiset, hede- ja emikukat sijaitsevat eri kasviyksiköissä. Juurakko on yläosastaan suomuinen, paksu, pehmeä, hyväntuoksuinen ja muuttuu leikatessa punertavaksi. Ruusujuuri on pohjoisen pallopuoliskon laajalle levinnyt monirotuinen laji. Sen tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat kosteat proarktiset rinteet sekä arktisen ja pohjoisboreaalisen vyöhykkeen rinteet. Nämä arktiset kasvupaikat ovatkin tuoneet ruusujuurelle myös nimityksen ”Arctic root”. Suomessa ruusujuuri kasvaa yleisenä Enontekiön, harvinaisempana Inarin ja Kittilän Lapissa tunturiseutujen kosteilla, soraisilla puronvarsilla, kallionraoissa ja lumenviipymäpaikoilla.
Kasvin käyttöön, vaikutukseen ja viljelyyn liittyvä tutkimustoiminta on laajinta entisessä Neuvostoliitossa, jossa syntyneiden tieteellisten julkaisujen määrä on valtava. Tutkimus on aloitettu 1960-luvulla, ja sen päätarkoitus oli kehittää sellaisia valmisteita, jotka helpottavat astronauttien työtä avaruudessa. Ruusujuuren nimi venäjäksi on Kultajuuri (Zolotoj Koren) ja se on Venäjän Farmakopeiassa virallinen rohdos (Rhizomata et radices Rhodiolae rosea).
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto valitsi ruusujuuren vuoden 2003 rohdoskasviksi.
Ruusujuuri
Pointti
Adaptogeenisen vaikutuksen vuoksi ruusujuurta kutsutaan ”Pohjolan Ginsengiksi”
Vaikuttavat aineet
Rhodiola-suvun kasvit sisältävät mm. flavolignaaneja, flavonoideja, fenyylipropanoideja, kumariineja, steroleja, monoterpeenejä ja laktoneja. Rhodiola rosean tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat rosaviini, rosariini, rosiini ja salidrosidi, joista rosaviini on lääkinnällisten vaikutusten kannalta kaikkein tärkein.
Vaikutus ja käyttö
Adaptogeenisesti vaikuttavilla kasveilla on tuhansien vuosien käyttöhistoria. Ginseng (Panax ginseng) on tämän kasviryhmän tunnetuin ja tyypillisin kasvi. Aikaisimmat käyttö- ja tutkimustiedot ovat idästä, mutta ajan myötä myös länsimaissa niiden tutkimus on harpannut suurin askelin eteenpäin. Ruusujuuri on noussut maailmalla hyvin mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi adaptogeenisesti vaikuttavien kasvien joukosta. Sen suosio on levinnyt idästä jo useisiin länsimaihin ja vastaanotto on ollut kaikkialla menestys.
Ruusujuuri mainitaan mm. Linnean Materia Medica julkaisussa 1749 ja tätä vanhempaa dokumentoitua käyttöä on ollut Kaukoidässä. Idässä ruusujuurta on käytetty ennen kaikkea lisäämään seksuaalista kyvykkyyttä ja keskushermostoa stimuloivan vaikutuksen vuoksi, kun taas Pohjolassa sitä käytettiin päänsärkyyn ja keripukin hoitoon. Nykytutkimukset korostavat sen suoritus- ja stressinsietokykyä kohottavia vaikutuksia.
Nykyaikaiset lääketieteen ongelmat mm. sairauksien kroonistuminen, vanhuksien suhteellisen määrän kasvu ja lisääntyvä stressi ovat johtaneet siihen, että nykylääketiede on yhä kiinnostuneempi adaptogeenisesti vaikuttavista kasveista.
Käytössä huomioitavaa
Ruusujuuri on käytössä hyvin turvallinen. Tiettyjä vasta-aiheita on lähinnä tutkimusten puutteen (raskausaika) tai toimintamekanismin perusteella pääteltyjen mahdollisten haittojen takia.
Ruusujuurta ei suositella käytettäväksi raskausaikana. Muita käytön vasta-aiheita ovat infektiotaudin akuutti jakso ja kuume, allergiaoireet, reuman akuutti vaihe, verenpainetaudin pahin jakso, kilpirauhasen toimintahäiriöt sekä kohonnut verenvuototaipumus. Verta ohentavaa lääkitystä käyttävälle ruusujuurta ei välttämättä suositella, mutta haitoista ei ole raportoitu. Kyse on lähinnä sopivasta annoksesta.
Lähteet
Afanosev, C.A. et al. 1996. Urastie inducibelnich stress-belkov realisacii cardio protektornogo deistvia rodiola rosea, Biochimia, 1996 T 61, vin 10
Cropotov, A. V. et al. 2001. Sezonnie osobennosti vlijanija adaptogenov na polovoe Povedenie eksperimental-nich chivotnich; Eksperimentalnaja ja klinisheskoja farmakologia 2001. T 64, N 6
Galambosi. B., Galambosi, Sz-Sz., Varga, E. & Hajdu, Zs. Cultivation methods, root yield and flavonoid content of roseroot (Rhodiola rosea L.) cultivated in Finland. Poster.
Galambosi, B. Ruusujuuri siirtyy tuntureilta peltoon. Koetoiminta ja Käytäntö 59.No 1. s.10. Maaseudun Tulevaisuuden Liite 18.3.2002. Kelly, S.G. 2001. Rhodiola rosea: A Possible Plant Adaptogen. Arnative Medicine Review, 6(3), s.293-302.
Komar, V.V et al. Farmasevtischeskii churnal N 4 s 62-64 ja N 5 s 4952, artikkelit käsittelevät Rhodiola rosean androgeenisia ominaisuuksia. Krasnov, E.A. et al. 1973. Uspechi izuchenija lekarstvein- nich rastenii Sibiri, Tomsk 1973.
Maimeskulova, L.A. & Maslov, L.N. 2000. Antiaritmicheskii effekt fytoadaptogenov, Eksperimentalnaja i klik-nicheskaja farmakogia, 2000, N4, T 63
Marina, T.F. 1982. Uspechi v uzuchenii prirodnich i sinte-ticheskich lekarstvennich sredstv, Tomsk 1982.
Marina, T.F. 1986. Novie lekarstvennie preparati iz rastenii Sibiri i Dalnego Vastgoka, Tamsk. 1986.
Rumjantseva, L. 2002. Luontaislääkinnän kasikirja, WSOY. 2002.
Salikhova, R.A. et al. 1997. Effect of Rhodiola rosea On The Yield of Mutation Alterations and DNA Repair In Bone Marrow Cells. Patol. Fiziol. Eksp. Ter. Oct-Dec.(4). s.22-24.
Saratikov, A.S. 1974. Zolatoi karen. (Rhodiola rosea), Tomsk.1974
Spasov, A.A. et al.2000. A douple-blind, placebocontrolled pilot study of stimulation and adaptogenic effect of Rhodiola rosea SHR-5-extract on the fatique of students caused by stress during an examination period with a repeated low-dose regmen. Phytomedicine, 7(2), s.85-89.
Syrov, V.N. 1994. Phytodisteroids, Eksperimentalnaja i klinicheskaja farmakologia. 1994. N5
Udinsev, C. N. et al. 1991. Vlijanie malich consentracii rasvorov adaptogenov na funkcinalnuju aktivnost kle-tok kostnogo mozga michei in vitro. Biafisika, 1991, T 36. vip.1
Zatova, M. I. Stimulatori sentralnoi nervnoi systemi, Tomsk, vin 1.