Sinimailanen
Yleistä tietoa
Sinimailanen (Medicago sativa) eli alfalfa on yksivuotinen ruoho, jonka lehdet ovat kolmilehdykkäisiä. Kasvin varren pituus on 30–90 cm ja se on pystyhkö ja runsashaarainen. Sinimailaselle kasvaa heinä-elokuussa pallomaiset siniset tai sinivioletit, joskus myös keltaiset kukat. Sinimailasen alalaji on sirppimailanen (Medicago sativa ssp. falcata), joka voi risteytyä sinimailasen kanssa.
Kasvin ajatellaan olevan kotoisin Medean kaupungista, josta suvulle nimi Medicago. Al-fal-fa arabian kielellä tarkoittaa kaikkien ruokien isää, jolla beduiinit ovat ruokkineet hevosiaan vuosisatojen ajan. Intiaanit kutsuivat sinimailasta puhveliruohoksi, koska se sai puhvelit lihaviksi. Kasvia on pidetty elinvoimaa, ruokahalua ja ruumiinpainoa lisäävänä.
Sinimailanen
Pointti
Yleensä sinimailanen siemeniä idätetään ravintolisäksi, mutta myös lehtiä voidaan syödä ja koko kukkiva verso voidaan hauduttaa teeksi. Sinimailanen sopii toipilaille, se on parhaita lehtivihreän lähteitä.
Vaikuttavat aineet
Sinimailanen sisältää runsaasti valkuaisaineita, kalsiumia ja A-, C-, E- ja K-vitamiineja. Siinä on myös saponiineja, isoflavoneja, kumariineja, fenoleja, tanniineja ja tyydyttämättömiä rasvahappoja.
Vaikutus ja käyttö
Käytettävät osat ovat siemenet, joista idätetään ituja sekä rohdoskäytössä versot ja lehdet, joita voi kerätä monta kertaa kasvukautena ennen kukintaa. Rohtokäyttöön lehdet ja idut salaattiin. Lehdistä valmistetaan yrttiteetä, tabletteja ja nesteuutteita.
Sinimailanen vähentää kolesterolin imeytymistä suolistoon, sillä kolesteroli sitoutuu sen saponiineihin ja kuituihin. Kuitujensa vuoksi se estää kasvainten muodostumista ja saattaa neutraloida syöpää synnyttäviä aineita suolistossa. Se estää verenvuotoja, edistää kaliumin imeytymistä sekä parantaa ruokahalua. Lehtiä on käytetty lisäämään virtsaneritystä hoidettaessa virtsarakkoa, munuaisia ja eturauhasvaivoja.
Kasvin sisältämällä mangaanilla on verensokeria alentavaa vaikutusta, eli se saattaa auttaa diabetekseen, jos sairaus johtuu kyvyttömyydestä käyttää kehon mangaania. Estrogeenisten vaikutustensa vuoksi sinimailasen ajatellaan säännöllistävän kuukautiskiertoa ja lisäävän maidon eritystä. Isoflavonit ja kumariinit ovat kasviestrogeeneja, joiden vaikutus on sama, mutta lievempi kuin estrogeenin.
Sinimailasta voidaan käyttää puhdistuskuurien ja amalgaamipaikkojen poiston yhteydessä. Sinimailasteen nauttiminen raikastaa hengityksen.
Annostus 5-10 grammaa kuivattua kasvia kolmesti päivässä tai 5-10 ml kolmesti päivässä
Käytössä huomioitavaa
Pieninä määrinä sinimailanen on hyvä ravintolisä, mutta suurien määrien nauttimista tulee välttää. Idätettäessä purkkiin jääviä siemenkuoria ei saa syödä keskenmenovaaran vuoksi. Ilmeisesti L-kanavaniini, siementen sisältämä aminohappo saattaa aiheuttaa puhahukka-ihotautia tai edistää sen puhkeamista.
Aneemisten tulisi välttää sinimailasen syömistä, koska suuret määrät saponiineja voivat aiheuttaa veren yleistä solukatoa ja laskea veren ainesosien määrää epänormaalin paljon.
Kasvi saattaa pahentaa allergikkojen siitepölyoireita. Sinimailasen syönti saattaa aiheuttaa solumuutoksia suolistossa ja lisätä peräsuolisyövän mahdollisuutta. Kasvia ei suositella niveltulehdukseen. Suuret määrät voivat häiritä verenhyytymislääkintää ja hormonaalista ehkäisyä ja hormonikorvaushoitoja. Diabeetikoilla sinimailanen voi vaikuttaa veren sokeritasapainoon.
Lisätietoa
Luontoportti, sirppimailanen, sinimailanen ja rehumailanen: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/sirppimailanen
Lajituntemuksen oppimisympäristö, sinimailanen: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=25086&haku=&page=3&global=&bundle=24344&pcat=4
Lähteet
1. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy
2. Hiltunen R., Holm Y., Huovinen K., Kari O., Lahdelma L., Vitamiinien, kivennäisaineiden, luonnonlääkkeiden parantavat voimat, Valitut Palat 2001
3. Raipala-Cormier V. Luontoäidin kotiapteekki, WSOY Juva 1997
4. Piippo S. Luonnon lääkeyrtit 1, Tammi 2004